Rupattelin pihalla pitkään serkkuni kanssa ja kylläpä pikkupakkanen tuntui yhtäkkiä niin kylmältä. Takkaan siis tuli ja paljon tuikkuja palamaan.
Päivän sain kulumaan kädentaitoja harjaannuttaessa. Keräsin metsästä materiaalia joululahjoiksi ajattelemiani ovikoristeita varten, sohvapöytä sai koristeekseen kimpun kuivatuista pellavista, tarhaneidoista ja vanamon versoista. Luovan innostuksen puuskassa jopa terassin pöydän tuhkakuppi sai somisteekseen koivun ja lehtikuusen oksista sekä pikkutalvion versoista väsätyn "risukranssin". Tuli mukavasti lähestyvän joulun tuntua.
Nyt vielä kuppi teetä ja sitten romskun kimppuun. Vuorossa on pitkästä aikaa Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä, jonka upea suomi sykähdyttää aina.
2 kommenttia
JPHki
19.12.2006 23:32
Nautinnollista lukuhetkeä! Olen itse lähes fanaattinen HH-fani, mistä kielii blogini nimikin. Säädyllisen murhenäytelmän tosin luin vasta viime keväänä. Nyt on luettavana Kolme eloonherätettyä. Päiväkirjat ja muistelmat olen lukenut ainakin kolme kertaa molemmat.
Minäollijaorvokki
20.12.2006 08:54
Luin HH:n "Uusi Adam"-pienoisromaanin joku aika sitten. Suosittelen, jos et JP ole vielä lukenut. Säädyllisen murhenäytelmän jälkeen nautiskelen tietenkin Kadotetusta puutarhasta, jossa mm. Naimin sielun keijukaisesineet jaksavat aina kiinnostaa.