Ikävä yö. Heräsin varttia yli kolme, kun Räpsy-kissa halusi ulos. Kömmittyäni takaisin sänkyyn uni ei enää tullutkaan silmään. Sen sijaan aloin miettiä seuraavia asioita:
a) Miksi veljeni vaimo H. päätti ryhtyä suhteeseen hyvän ystävänsä miehen kanssa? Vaikka omassa parisuhteessa olisikin ollut ongelmia, se ei mielestäni tee millään tavalla H:n toimintaa hyväksyttävämmäksi. Olen yrittänyt löytää jotain lieventäviä asianhaaroja, koska oma suhtautumiseni asiaan on näköjään erittäin jyrkkä. Kaverin miestä ei vaan saa himoita, etenkin jos himon seurauksena kaksi perhettä hajoaa. Yhtälailla syypää on tietenkin petollinen P, joka oli olevinaan veljeni hyvä ystävä. Voiko rakastuminen tosiaan olla niin kaikkivoipaa ja typerää, että sen takia kannattaa uhrata perhe, ystävät ja oma maine tällaisella pikkupaikkakunnalla? Kai se sitten on niin.
b) Onnistuin äsken sängyssäni loihtimaan kaikenlaisia kauhuskenaarioita opiskelijaelämän taloudellisesta kurjuudesta, mutta nyt tässä koneen ääressä päätin, että tällaista banaalia asiaa ei kannata kahta kertaa murehtia. Murehditaan sitten, kun rahat loppuvat, jos loppuvat.
Kello on tulossa jo kuusi, joten tuskin kannattaa enää mennä sänkyyn. Jospa laittaisin jonkun videon pyörimään ja yrittäisin sen ääressä vielä torkahtaa hetkeksi sohvalle. Tästä päivästä ei ole tulossa erityisen energinen.
1 kommentti
risto
27.11.2006 00:10
Olen murehtinut saman tapaista lähiomaisen avioliiton hajoamista puolisen vuotta. Uhreina
lähinnä yksi vaimo, kolme lasta ja koira.Lapset sentään saavat olla mielin määrin sekä isän että äidin luona, mutta koira kaipaa isäntäänsä, joka ei voi vuokrasopimukseen kirjoitetun kiellon takia edes vierailla hänen uudessa kodissaan.