Yökyöpeli

Viime aikoina päivärytmini on muuttunut. Uni maittaa aamulla todella pitkään. Tänäänkin heräsin vasta puoli yksitoista kukuttuani illalla (=yöllä) kolmeen asti romaanin (Anna-Leena Härkönen, Häräntappoase) ääressä. Toisaalta onko mikään niin ihanaa kuin nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei kiirettä töihin eikä mihinkään. Sopii hyvin minulle, koska pimeään syystalven aamuun herääminen on ahdistavaa. Huomenna pitää tosin olla jo kahdeksalta Mäntsälässä, mutta huomisen jälkeen voin vielä viikon elää kaamosrytmissäni.