Muodonmuutoksia

Olin eilen lounaalla koulumme ruokalassa ja yhtäkkiä huomasin, kun muutaman pöydän päässä joukko tulevia maatalouskoneasentajia (heidät tunnistaa näköjään Valtra-haalareista) töllötti minua tietty halventava virne naamallaan. Se oli se virne, joka kertoo kantajansa tunnistaneen homon. Enpä ole vuosiin törmännyt tähän ilmeeseen ja nytkin se tuntui aika ikävältä. En ole mikään kaappihomo, mutten myöskään julista homouttani ympäriinsä. Ehkäpä sitten olen vaan riittävästi huomiota herättävän hintahtava, ja ehkäpä olen aiemmin katsonut vähän liian kiinnostuneesti yhtä niistä virnistäjistä, joka on kyllä aika söde niissä haalareissaan. No, enpä anna pikkupoikien virnistelyiden häiritä itseäni. Täytyy vaan muistaa, että on opiskelemassa täällä jumalan selän takana, mistä homot yleensä pakenevat heti kun kynnelle kykenevät.

Kaikesta huolimatta ensi viikolla tämä homo vierailee traktorikaupassa ottamassa selvää minkälaiset ja minkä hintaiset traktorit ja niiden lisälaitteet soveltuvat parhaiten tiettyihin viheralan perustyötehtäviin (mm. maan siirrot ja erilaiset muokkaukset). Vierailun hedelmistä minun tulee kirjoittaa kirjallinen tuotos, jossa pitäisi myös tulla ilmi, että olen ymmärtänyt härveleiden tekniset ominaisuudet. Tehtävä on tällaiselle viherpiipertäjälle kuin minä aivan uudenlainen ja haastava, mutta enköhän selviydy.

Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on lähtenyt todella nihkeästi liikkeelle. Heräilin yöllä käden puutumiseen, painajaiseen ja sitten muuten vaan. Kahvikaan ei tietenkään ole millään tavalla piristänyt oloa, melkeinpä päinvastoin. Nyt pitäisi tehdä tietohakuja kirjallisuustyötä varten, mutta olen vain surffaillut siellä täällä ja kirjoitellut pitkiä sähköpostiviestejä. Parasta kai olla vaan rehellisesti akku tyhjänä, ja ahkeroida vasta huomenna. Ensi yönä uni varmasti maittaa.

Aamupäivällä tuli nautittua pakollinen isänpäiväkakkukahvi vanhempien luona. Sitten oli tiedossa lumen luontia (taas!!). Nyt astian- ja pyykinpesukone ovat pyörimässä, lattiat onneksi jo imuroituna ja uunissa paistumassa itse tehty esktrajuustoinen makaronilaatikko, jonka viekoitteleva tuoksu kiihdyttää kummasti syljen eritystä. Vielä Lillin kanssa reippaalle kävelylle ja sitten voikin omistaa loppupäivän terapeuttiselle löhöilemiselle. Huomennakin on vielä vapaapäivä.

Eilinen pitkähköksi venähtänyt ilta kirkonkylän pubissa tuntuu vielä luissa ja ytimissä. Oli kyllä ihan hauskaakin, ja onneksi on ollut koko päivä aikaa vain olla lötköttää. En enää ikinä juo alkoholia. ;)

Talvi on tainnut tulla jäädäkseen. Tuli vähän liian aikaisin, vaikka onhan lumessa kauneusarvonsa.

Tänään päätin, että aion opinnoissani sittenkin erikoistua kukkien sidontaan. Monesta mielenkiintoisesta vaihtoehdosta on ollut aika vaikea valita. Rikastumaan kukkakaupassa ei koskaan pääse, mutta se on luovaa ja esteettistä sisätyötä. Ja ties vaikka joskus alkaisin opettaa kukkien sidontaa. Kaikki on kuitenkin vielä aivan mahdollista, mikä on erinomaisen hyvä asia.

Olen koko päivän istunut luokkahuoneessa seuraamassa opetusta. Toisaalta opettajan on varmaan hyvä välillä olla opiskelijan asemassa saamassa tuntumaa siihen, minkälainen opetus tuntuu hyvältä ja mikä tylsältä. Saa uusia visioita oman opettajuuden kehittämiseen. Päivä on joka apauksessa ollut aika tylsä ja raskas. Päivällisen jälkeen otetut päikkärit tuntuivatkin erityisen elvyttäviltä. Nyt vielä pitkä kuuma suihku, kuppi teetä ja nokka kiinni romaaniin, niin ilta on täydellinen.

Päivä on kulunut kivitöiden ja pihasuunnittelun parissa. Mieli on levännyt luovassa puuhastelussa.

Eilen yritimme jälleen saattaa lapsi alulle. Homma ei ole ollutkaan lainkaan niin helppoa kuin etukäteen ajattelimme. Gynekologikin oli kuulemma sanonut, että saattaa mennä vuosikin ennen kuin onnistuu. Eli meidän ei kannata vielä murehtia liikoja. Käyttämämme perinteinen muumimukimenetelmä ei varmaan ole kaikkein varmin tapa, mutta sitä siis käytämme ainakin vielä jonkin aikaa.

Päivä on mennyt pakollisia kodinhoidollisia toimenpiteitä tehdessä ja kylmää ulkoilmaa vältellessä. Meneehän päivä näinkin.

Törmäsin aiemmin tänään veljeni petolliseen vaimoon, joka on palannut takaisin kotiin harharetkeltään. Kohtaamisemme oli yllättävä enkä oikein tiennyt miten toimia. Tervehdimme suht normaaliin tapaan, mutta kylläpä olisi tehnyt mieli sanoa pari valittua sanaa. Onneksi kuitenkin hillitsin itseni. Antaa veljeni rauhassa setviä tilannetta, ja toisaalta asia ei kuitenkaan minulle niin paljoa kuulu, että voisin mennä herkkää tilannetta jotenkin sotkemaan.

Auringon lämpöä kaivatessani olen kaiholla muistellut viime kesän hikistä New Mexicon aavikkolomaa.

Vaikeaa taas tottua tähän kylmään. Kevääseen on kuitenkin vielä puoli vuotta, joten pakko kai vaan tottua. Ajattelin tänään puuhailla ulkona kaikenlaista, mutta lumet luotuani tulin toisiin ajatuksiin. Auringonpaisteesta huolimatta viheliäinen viima nipisti poskia ja otsaa. Lillikin käväisi vain pikaisesti pihan laidalla tarpeillaan ja pyrki heti takaisin sisälle. Fiksu tyttö. Kohta kyllä täytyy taas "potkaista" Lilli pihalle.

Telkkarista ei taida tulla mitään järkevää, eikä kaupunkiinkaan tee erityisemmin mieli. Taidanpa siis avata romaanin.

Mukava opiskeluntäyteinen viikko takana, mutta ihana olla kotona omalla sohvalla lököilemässä. Tänään teimme koulussa melkein koko päivän terassin kiveyksiä. Alku oli hankalaa, mutta homma lähti sitten ihan kivasti liikkeelle. Saamme työn valmiiksi ensi viikolla ja veikkaanpa, että lopputuloksesta tulee ainakin tyydyttävä. Mutta sitä ennen on viikonloppu ja tiedosssa pimeään vuodenaikaan sopivaa hiljaiseloa. :)