Kadonneen tien hakemisto

olipas rankka jakso! Lisään paperille tehtyjä muistiinpanoja lähipäivinä:D

Ihanaa - koko naapurin seka(-o)perhe istuu tossa mun vieressä!

Nyt on sitten ensimmäinen harjoittelupäivä (pe) virallisena sairaanhoitajaharjoittelijana ohi. Oikeastaan myös haastattelufirma-tempaus. Täytyy kyllä sanoa, että oli hieman toisenlaista, kuin olin ajatellut!

Ensinnäkin jo asiakkaat olivat ne terhakkaat ja ylenympäriinsä kirmaavat mummot? Sairaalassa oli vain viimeisiään veteleviä ihmispoloja. Siltä ainakin tuntui! Pääsin syöttämään, jakamaan lääkkeitä ja hieman petaamaan. Oli ihan antoisaa. huomasin tosin lässyttäväni yhdelle potilaalle, jota syötin. Se vain oli tosi vaikeaa, kun ei tiennyt, osaako asiakas puhua tai ymmärtääköhän edes mitään.

No, onhan mulla tässä aikaa kehittyä ja löytää oma tapani olla heidän lähellään. Toivon vain, ettei minusta tule samanlaista ylikaraistunutta hoitajaa, kuin ohjaavasta opettajastani! Todella hyväntuntuinen ja taitava sairaanhoitaja - ei siinä mitään - muttei muistanut ainakaan minun läsnä ollessani seurustella lainkaan potilaiden kanssa.

VITTU, PERKELE, SAATANA! Mun edessä istuu yksi poika, jolla ei ole vain kivaa ulkonäköä, vaan myös kalliin tuntuinen kännykkä, BOSS:in kashmir-kaulahuivi ja muutenkin sikarikkaan oloiset vaatteet. ELÄMÄ - miksi ei ole reilu? No, on se edes hieman tuiman näköinen *heh* Saatanan hyväihoinen äpärä - PERKELE!

Huomenna onkin taas edessä tiukka päivä. Aamulla kauppoihin, sieltä yhdeksän maissa Jerelle ja sieltä sitten töihin. Oonkin kotona jo sitten joskus ennen kahtatoista.

Uskon, että musta saattais tulla loppujen lopuksi aika hyvä hoituri. Kunhan ehdin oppia kaiken. Se oli tuolla outoa, että välillä vaikutti olevan jopa puolen tunnin luppoaikoja! Varmasti niihin myöhemmin laitetaan kaikkia pikkujuttuja, mutta yleisesti ottaen olen elänyt aikalailla mielimaailmassa, jossa sairaalameno on pitkäaikaisosastoillakin kuin teho-osastolla. Niin vähän tiedänkään (- luulen).

*Joskus - tai oikeastaan tosi usein - tuntuu ettei jaksa enää. Niin hetkinä kunnioitan kaikia niitä kirkkaita tähtiä - rakkaita ja vahvoja ihmisiä - jotka pitävät taivaani kirkkaana. Ne on niitä viittoja, jotka ohjaa kotiin silloinkin, kun omat voimat on loppu ja tuntee, että on eksynyt polulta.*

*Ne kirkkaat tähdet - Te rakkaat- olette elämäni valo ja syy elää. Te olette Suuria ja tidän, etten voi kaatua. Olette rakkaita ja Teitä on ikävä paljon. Jokainen hetki - elämäni loppuun asti kannan Teitä mukanani ja kunnioitan kirkkautta ja kauneuttanne*

(KIRJOITETTU AAMULLA, MUTTA LISÄTTY VASTA NYT)

Aamu valkenee. Luulen, että tästä tulee hyvä päivä. Jeren kanssa tulee kahdeksan viikkoa täyteen. Illalla meillä on illalliskutsut. Ehkä kaikkein tärkeintä on, että aamu on mukavan rauhallinen. (kello on kahdeksan).

Nyt tuntuu kivalta olla Suomessa. Tänä usvaisena aamuna en olisi mieluummin edes jossain lämpimässä ulkomaassa.

Maistoin taas aamulla lehmuksenkukkateetä. Se vieläkin valuu alaspäin kohti mahaa, lämmittäen samalla sieluani.

Joulun aika on nyt sitten virallisesti alkanut. Eilen osallistuin Jeren suvun viralliseen joulukorttientekotalkoisiin. Samalla tapasin Jeren siskon Teijan ja nautin ensimmäisen glögipipari-annoksen. Teija vaikutti kivalta tyypiltä! Se ja sen miljonäärimies ovat pikkasen erilaisia kuin olin kuvitellut.

Sain tänään Birgitalta sähköpostia. En ole varma ymmärsinkö oikein, mutta - hmmm - luulen sen ehdottaneen tutustumista johonkin Matiakseen, joka siis ollee h-o-m-o. Maikki on kai puhunut sille Jerestä.

Jännää, että vaikka olen, mitä olen, jollain tavoin mua ahdistaa, että ihmiset (Birgitta) tietää. Tää on varmaan osa jotain suurempaa traumakokonaisuutta, joka nostaa päätään!

Pian alkaa sitten kenttä. Vasta tänään tunnilla alkoi tunnilla hieman jännittää tuo tuleva elämän jakso. Voin vain toivoa - en tällä kertaa luottaa - että kaikki menee hyvin!

Enpäs olekaan taas pariin päivään kirjoitellut. Se on ihan hyvä. Siitä ainakin tietää, että elämässä on hetkellisesti kaikki hyvin.

Oon jo monta päivää elänyt luulossa, että tänään olis 15pv. (Herran pyhä palkkapäivä), mutta se onkin vasta HUOMENNA! Harmittaa, kun menin eilen tuhlaamaan loput rahat! No, onhan mulla sentäs ruokaa ja katto pääni yllä. Täytyy olla kiitollinen siitä.

Sain nyt valmiiksi alustavan suunnitelmani elämäni tavoitteista seuraaville viidelle vuodelle. Se olikin loppujen lopuksi aika helppo projekti. Huomattavaa on, että jätin siitä nyt sitten pois malli-jutut. Ennenhän ne olivat tärkeä osa tulevaisuuttani. Jotenkin vain tuntuu, kuin se olisi osa-alue, jossa en voi muuta kuin hävitä - unohdetaan se siis.

Kutsun suunnitelmaani muutenkin alustavaksi, koska siinä ei ole mainittuna kaikkia niitä suunnitelmia, joita haluaisin vielä toteuttaa: oma yritys, vaatekokoelma. Moni muukin asia jäi sanomatta. Vaikka useat eivät - oikeastikaan - usko mahdollisuuksiini elämässä, minä jaksan uskoa - ja miksi en? Mikä tai mitkä ovat ne tekijät, jotka voisivat olla tielläni!

Sen verran annan vielä palautetta Jerelle, että vierelläni pitäisi olla jonkun, joka todella uskoo minuun. Täytyy vain ajatella, että se sielunsa syövereissä tietää mun olevan potentiaalinen menestyjä ja siksi tuntee jäävänsä ”huonommaksi”, joten pyrkii todella alitajuisesti hillitsemään menoani. (Kaikki on tosin kiinni rahasta ja sitä mulla ei vielä toistaiseksi ole, mikä hillitsee vauhtia).

Kadonneen tien hakemiston tarkoitushan oli seurata elämääni, eikä muistuttaa vuosien kuluttua niistä asioista, jotka jäivät tekemättä, joten: Se mikä tänne on unelmana kirjoitettu - TAPAHTUU! Näin olkoot! Mutta välillä muihin asioihin.

Raha - siitä on taas pieni huoli. Kuinka saan maksettua viikon päästä umpeutuvan kuukausilipun, on vielä keksimättä. 130€ on iso raha, enkä semmoista voi porukoiltakaan pyytää. Mummi oli pyytänyt, että soittaisin sille! Tai ainakin niin käsitin vaarin pyynnöstä soittaa mummille.

Tämä on jo oikea kriisi - En edelleenkään halua puhua sille noidalle - mustalle sellaiselle! Niin suuri on hänen julmuutensa vaste äitini verta!

Koulussa oli tänään taas ensiaputunnit. Istuin Tytin vieressä ja kärsin! Se lukee taas viisauksiaan suoraan kirjasta. Mulla on ensiaputunneista johtuvaa stressihengenahdistusta! Voiko pahempaa enää olla?

Mummilla on nyt sitten todettu kaiken lisäksi tukkeutuneita verisuonia. Sairaalassaoloaika pidentynee. Voihan tietysti olla, että se luvattu kaksi viikkoa riittää.

Tänään pitäs vielä tehdä yksi essee - koulu, työt, koulu, työt. tein eilen uutta radiomainonta-aiheista työtä. Oli ihan mukavaa vaihtelua. Toivon vaan, että huomenna saan tehdä samaa hommaa.

Huomenna onkin sitten jo tänään odotettu Herran palkattu pyhä. Sainkin siis tänään tuhlata lopun oman talousvarantoni. Ainakin 1€ odotti siis kuluttamista! Sain Tiialta postia Roomasta. Tuntuu pahalta lukea sen kokemuksista. Sillä menee hyvin, paljon uusia ystäviä. Se on nähnyt paavin, treffaillut ja kaikkea muuta.

Koenkohan minä koskaan mitään vastaavaa? Olenkohan edes ihminen, jolla on varastoituna tulevaisuutta varten tuollaisia kokemuksia. No, nyt sitten ahdistaa ja masentaa. Mun on pakko tehdä jotain elämälleni!

Vielä tän vuoden puolella aloitettaviksi etapeiksi olen merkinnyt mm. sosiaalisen piirin hahmottamisen. No, onhan se periaatteessa jo alkanut - Helsingin homo-lutka-piirissä:D Toki lisääkin laajuutta olisi saavutettava - kait!

No, täytyy antaa asioiden mennä omalla painollaan. AHDISTAA! Mun PITi jättää eroilmoitus tänään töihin, mutta H-hetkellä Anne-Kaisa, joka onkin todella mukavan tuntuinen tyyppi, tuli juttelemaan mulle. Puhuttiin sitten Seposta (ja haukuttiin sitä) sekä mun palkkauksesta. Sen keskustelun jälkeen en yksinkertaisesti olisi voinut enää irtisanoutua!

---
Olen nyt junassa, mutta vielä hetki sitten lipitin teetä Antin luona. Joka tapaamiskerralla se alkaa vaikuttaa aina vaan hauskemmalta ja mukavammalta tyypiltä. Nyt jopa tuntuu, että olisi hauskaa pitää jonkin sortin tyttöjen ilta: Eli mentäisiin kahdestaan ulos arvostelemaan miehiä sekä etsimään Antille ukkoa (tai jotain kivaa transua).

Mutta näkee nyt! Ainakin tapaamme lauantaina, kun vietämme illalliskutsuja. Vieraiksi ovat lupautuneet Antti ja lesbo-Kärstin - lupaavien juhlien parivaljakoista varmin. Ja vapain!

Nyt, kun mummi on ollut poissa, on Saunakalliossa asuminen tuntunut taas hyvältä! Onhan se ikävästi sanottu, mutta totuus. Ilmapiiri vain on vapaampi ja ehdottomasti varauksettomampi! Ajattelin kysyä vaarilta, josko olisi aiheellista, että tekisin ruoka-annoksia valmiiksi pakkaseen. Se voisi sitten lämmitellä niitä tarpeensa mukaan. Olen huomannut, että ilman valvontaa, se ei oikein syö tarpeeksi..

HOLA PAOLO! Se ollee päivän sana. Kaikki on hieman toisin, kun eilisen mietteistä olisi voinut lukea tai odottaa. Ollaan edelleen yhdessä. Tiiviimmin kuin aikaisemmin. Hetken luulin sen olevan loppu, mutta vähänpä tiesin. Ilta päättyi kyyneliin. Itkin rakkaudesta ja surusta. Ennen kaikkea itkin syntieni vuoksi.

Kuinka olenkaan näin julma - mitä tein ja miksi? Enhän ole avautunut Jerelle, näyttänyt hänelle sisintäni. Silti olin jo tuominnut hänet! Kuka luulenkaan olevani? Tulkoot kaikki muuksi. Kukkikoot minusta rakkaus! HOLA PAOLO - näin olkoot! Rakkaus nouskoot ja KUKOISTAKOOT!

Nyt ymmärrän, ettei todellisella rakkaudella ole täydellistä ilmentymää. Se rakkaus, jota tarjoamme muille, on omien kokemustemme summa. Emme ole kaikkina aikoina avoimia tunteille. (sanoo mies, jonka kaulassa on fritsu!)

Sain vihdoinkin oikein kunnon yöunet - 9 tuntia!

Eilinen leffa Pieni Suklaapuoti oli hyvä, mutta unettava kokemus. Meidän piti tänään suunnata sinne wiccajuhlaan, mutta - Sinne on tulossa niin paljon porukkaa muistakin piireistä, jotta noituus ollee aika kaukainen aihe. JÄÄKÖÖT VÄLIIN!

Sen sijaan ulos illalla. Näin tuossa muuten Miitta Sorvalin - päivän julkkis! Aikaisemmin törmäsimme toki siihen yhteen aktivistityyppiin, joka hetkipäivät sitten oli tv:ssäkin.

Hyvä on - kerron Jerestä.

Soittelin sinne eilen, mutta vain Paul oli Hem. Joten juttu sitten jäi. Se sitten soitteli vastavuoroisesti tänään ja KUULOSTI AIVAN KUIN MITÄÄN EI OLISIKAAN TAPAHTUNUT! Mistäs nyt tuulee? Voisiko olla, että se humalatilastaan johtuen olisi unohtanut kaiken? HOLA, IDIOTO! Mitä jos näin on? En tosin usko sen olevan syy - Voi hyvinkin olla, että joko se ei ajattele tilanteessa olleen mitään erikoista, tai sitten Jere vain välttelee aihetta - hur som helst! Asiaa ei jätetä tähän!

Jätin muuten tänään tahallani lottoamatta huomiselle. Ajatus pikaisesta - ei ansaitusta - äkkirikastumisesta sai astua sivuun realismin edestä. Nyt on vastuunoton aika.

Kello on noin 16. Tähänastisen päivän aikana on silmiin osunut pelkästään beigen värisiä Burberryitä. jo 71 kpl! Miten mautonta!

Noniin - ollaan sitten jo 72:ssa kpl:ssa!

Nyt oon matkalla ulos Jeren kautta. Totuuden hetki on käsillä (junaan tuli just oikeen hemaisenva pullukka) Tuossa paluumatkalla Saunikseen sattui naapurin K. samaan junaan. Jutskattiin hieman. Se vaikuttaa aina vaan mukavammalta tyypiltä! On riemuvoitto homo-maailmalle, että hän vaihtoi puolta! Nekin muuten aina tarkkailee, josko satutaan samaan junaan.

Mun on todella ehdottomasti kutsuttava itseni niille kahville - tai toisinpäin. Ne on ihmisiä, joihin haluan tutustua. Kimmo harmitteli, että Samia on vaikea saada houkuteltua lähtemään ulos. PYYTÄIS MUA! Täytyy sanoa sille.

Saattaa olla, että eksytään tänään johonkin outoon pikkubaariin, jossa on jotkut lesbohenkiset bileet. Eli, mikäli en lähdekään yksin ulos. Muuten luulen kohteen olevan Hercules. Mieluiten kävisin Demarissa, mutta kun ne naapurit - no, katsotaan nyt.

Voi kunpa taikani aktivoituisi. Eihän Jere voi olla elämäni rakkaus, jos se koko ajan satuttaa mua. En kai ole ansainnut sitä - tai olenko? Olen kuitenkin hyvin vaativa ja hankala ihminen. Tämän ovat myös luokkikset huomanneet. En tiedä miksi - Tosiasia kuitenkin ollee, että osaa minusta ei voi muuttaa, muuttamatta koko persoonallisuutta samalla(?)

EN tosin tiedä, miksi pelkään muutosta. En ole täydellinen. Eikö siihen pitäisi pyrkiä? Kenties sen ei kuulu olla tietoista.

Huh mikä päivä! Eilinen oli taas oikea hurlumpirkum! Tommi Taberman, Aira Samulin, kansanedustajia. Tytti pitää taas tuntia - VOI LUOJA!

Oli muutenkin aika päivä, Armi tulee, oli ne juhlat, (join ihan vähän kuohuvaa ja humalluin) Ja Jere! Nyt tuli finaali! Yö oli hirveä! Pyysin, että saisin nukkua yön pari viimeistä tuntia (nukkumaan mentiin n. 2:00, mutta vielä puoli neljän maissa se yritti mua!)

Pyysin kauniisti, väistelin, pyysin taas ja kerroin, että mulla todella on edessä koe - mutta ei! Sen sijaan, että se olis kunnioittanut pyyntöäni, se SUUTTU - vetäytyi ja oli todella loukkaantunut. Eikö mulla todella ole oikeutta kieltäytyä sen haluilta - edes yhtä kertaa neljän viikon ajanjaksolla!?!

Aamulla sitten katosin. Vaan ei kai muuta voi, kuin käydä jättämässä livenä. Palauttamassa paita ja - siitä tuleekin sitten tuskaa. Pakkohan se on kuitenkin tehdä. Tunsin itseni taas mahdollisimman huoraksi. No - loppu koittaa.

Siellä jälkipippaloissa oli joku setä. Se oli todella kiinnostunut musta! Tuijotti, flirttaili (mm. nosti ja tervehti mua lasillaan). Myöhemmin, kun käytiin (ensin Men’s Streetillä) Herkussa, se jopa sattui sinne! Joo, se oli vanha, eikä paristeeellisesti kiinnostava, mutta kiva ”leikkitoveri”. Toivottavasti törmään siihen toistekin! Nyt kun taas sinkkuunnun.

Onhan se surku. Olin sentäs Jeren kanssa miltei kuusi viikkoa! Tää tulee oikeasti olemaan tosi rankkaa. Tiedän, että Jere jo odottaa jotain tällaista. Pelkään kuitenkin sen reaktioita. Musta tuntuu, että Jere on aika pettynyt mun suhteen ja osa tästä on heijastusta siitä. Se ehkä jopa haluais eroon musta, Toisaalta se ajattelee, että tää ei toimi - jollen mä muutu. Toisaalta se saattais ajatella, että ainakin sillä on joku.

Periaatteessa muutoksilla, joita Jere on mussa yrittänyt herättää, olisi vain positiivinen vaikutus - jos ne eivät vain muuttaisi samalla kokonaisuutta. Mä haluan olla vapaa ja jollakin tavoin estoton. Ymmärrän, että se osaltaan luo Jertsulle häpeää ja paineita, mutta.

Armi tulee tänään ja katsotaan leffa. Päivän julkkis: Pete Lattu.