14.11.2006

Enpäs olekaan taas pariin päivään kirjoitellut. Se on ihan hyvä. Siitä ainakin tietää, että elämässä on hetkellisesti kaikki hyvin.

Oon jo monta päivää elänyt luulossa, että tänään olis 15pv. (Herran pyhä palkkapäivä), mutta se onkin vasta HUOMENNA! Harmittaa, kun menin eilen tuhlaamaan loput rahat! No, onhan mulla sentäs ruokaa ja katto pääni yllä. Täytyy olla kiitollinen siitä.

Sain nyt valmiiksi alustavan suunnitelmani elämäni tavoitteista seuraaville viidelle vuodelle. Se olikin loppujen lopuksi aika helppo projekti. Huomattavaa on, että jätin siitä nyt sitten pois malli-jutut. Ennenhän ne olivat tärkeä osa tulevaisuuttani. Jotenkin vain tuntuu, kuin se olisi osa-alue, jossa en voi muuta kuin hävitä - unohdetaan se siis.

Kutsun suunnitelmaani muutenkin alustavaksi, koska siinä ei ole mainittuna kaikkia niitä suunnitelmia, joita haluaisin vielä toteuttaa: oma yritys, vaatekokoelma. Moni muukin asia jäi sanomatta. Vaikka useat eivät - oikeastikaan - usko mahdollisuuksiini elämässä, minä jaksan uskoa - ja miksi en? Mikä tai mitkä ovat ne tekijät, jotka voisivat olla tielläni!

Sen verran annan vielä palautetta Jerelle, että vierelläni pitäisi olla jonkun, joka todella uskoo minuun. Täytyy vain ajatella, että se sielunsa syövereissä tietää mun olevan potentiaalinen menestyjä ja siksi tuntee jäävänsä ”huonommaksi”, joten pyrkii todella alitajuisesti hillitsemään menoani. (Kaikki on tosin kiinni rahasta ja sitä mulla ei vielä toistaiseksi ole, mikä hillitsee vauhtia).

Kadonneen tien hakemiston tarkoitushan oli seurata elämääni, eikä muistuttaa vuosien kuluttua niistä asioista, jotka jäivät tekemättä, joten: Se mikä tänne on unelmana kirjoitettu - TAPAHTUU! Näin olkoot! Mutta välillä muihin asioihin.

Raha - siitä on taas pieni huoli. Kuinka saan maksettua viikon päästä umpeutuvan kuukausilipun, on vielä keksimättä. 130€ on iso raha, enkä semmoista voi porukoiltakaan pyytää. Mummi oli pyytänyt, että soittaisin sille! Tai ainakin niin käsitin vaarin pyynnöstä soittaa mummille.

Tämä on jo oikea kriisi - En edelleenkään halua puhua sille noidalle - mustalle sellaiselle! Niin suuri on hänen julmuutensa vaste äitini verta!

Koulussa oli tänään taas ensiaputunnit. Istuin Tytin vieressä ja kärsin! Se lukee taas viisauksiaan suoraan kirjasta. Mulla on ensiaputunneista johtuvaa stressihengenahdistusta! Voiko pahempaa enää olla?

Mummilla on nyt sitten todettu kaiken lisäksi tukkeutuneita verisuonia. Sairaalassaoloaika pidentynee. Voihan tietysti olla, että se luvattu kaksi viikkoa riittää.

Tänään pitäs vielä tehdä yksi essee - koulu, työt, koulu, työt. tein eilen uutta radiomainonta-aiheista työtä. Oli ihan mukavaa vaihtelua. Toivon vaan, että huomenna saan tehdä samaa hommaa.

Huomenna onkin sitten jo tänään odotettu Herran palkattu pyhä. Sainkin siis tänään tuhlata lopun oman talousvarantoni. Ainakin 1€ odotti siis kuluttamista! Sain Tiialta postia Roomasta. Tuntuu pahalta lukea sen kokemuksista. Sillä menee hyvin, paljon uusia ystäviä. Se on nähnyt paavin, treffaillut ja kaikkea muuta.

Koenkohan minä koskaan mitään vastaavaa? Olenkohan edes ihminen, jolla on varastoituna tulevaisuutta varten tuollaisia kokemuksia. No, nyt sitten ahdistaa ja masentaa. Mun on pakko tehdä jotain elämälleni!

Vielä tän vuoden puolella aloitettaviksi etapeiksi olen merkinnyt mm. sosiaalisen piirin hahmottamisen. No, onhan se periaatteessa jo alkanut - Helsingin homo-lutka-piirissä:D Toki lisääkin laajuutta olisi saavutettava - kait!

No, täytyy antaa asioiden mennä omalla painollaan. AHDISTAA! Mun PITi jättää eroilmoitus tänään töihin, mutta H-hetkellä Anne-Kaisa, joka onkin todella mukavan tuntuinen tyyppi, tuli juttelemaan mulle. Puhuttiin sitten Seposta (ja haukuttiin sitä) sekä mun palkkauksesta. Sen keskustelun jälkeen en yksinkertaisesti olisi voinut enää irtisanoutua!

---
Olen nyt junassa, mutta vielä hetki sitten lipitin teetä Antin luona. Joka tapaamiskerralla se alkaa vaikuttaa aina vaan hauskemmalta ja mukavammalta tyypiltä. Nyt jopa tuntuu, että olisi hauskaa pitää jonkin sortin tyttöjen ilta: Eli mentäisiin kahdestaan ulos arvostelemaan miehiä sekä etsimään Antille ukkoa (tai jotain kivaa transua).

Mutta näkee nyt! Ainakin tapaamme lauantaina, kun vietämme illalliskutsuja. Vieraiksi ovat lupautuneet Antti ja lesbo-Kärstin - lupaavien juhlien parivaljakoista varmin. Ja vapain!

Nyt, kun mummi on ollut poissa, on Saunakalliossa asuminen tuntunut taas hyvältä! Onhan se ikävästi sanottu, mutta totuus. Ilmapiiri vain on vapaampi ja ehdottomasti varauksettomampi! Ajattelin kysyä vaarilta, josko olisi aiheellista, että tekisin ruoka-annoksia valmiiksi pakkaseen. Se voisi sitten lämmitellä niitä tarpeensa mukaan. Olen huomannut, että ilman valvontaa, se ei oikein syö tarpeeksi..