Sain vihdoinkin oikein kunnon yöunet - 9 tuntia!
Eilinen leffa Pieni Suklaapuoti oli hyvä, mutta unettava kokemus. Meidän piti tänään suunnata sinne wiccajuhlaan, mutta - Sinne on tulossa niin paljon porukkaa muistakin piireistä, jotta noituus ollee aika kaukainen aihe. JÄÄKÖÖT VÄLIIN!
Sen sijaan ulos illalla. Näin tuossa muuten Miitta Sorvalin - päivän julkkis! Aikaisemmin törmäsimme toki siihen yhteen aktivistityyppiin, joka hetkipäivät sitten oli tv:ssäkin.
Hyvä on - kerron Jerestä.
Soittelin sinne eilen, mutta vain Paul oli Hem. Joten juttu sitten jäi. Se sitten soitteli vastavuoroisesti tänään ja KUULOSTI AIVAN KUIN MITÄÄN EI OLISIKAAN TAPAHTUNUT! Mistäs nyt tuulee? Voisiko olla, että se humalatilastaan johtuen olisi unohtanut kaiken? HOLA, IDIOTO! Mitä jos näin on? En tosin usko sen olevan syy - Voi hyvinkin olla, että joko se ei ajattele tilanteessa olleen mitään erikoista, tai sitten Jere vain välttelee aihetta - hur som helst! Asiaa ei jätetä tähän!
Jätin muuten tänään tahallani lottoamatta huomiselle. Ajatus pikaisesta - ei ansaitusta - äkkirikastumisesta sai astua sivuun realismin edestä. Nyt on vastuunoton aika.
Kello on noin 16. Tähänastisen päivän aikana on silmiin osunut pelkästään beigen värisiä Burberryitä. jo 71 kpl! Miten mautonta!
Noniin - ollaan sitten jo 72:ssa kpl:ssa!
Nyt oon matkalla ulos Jeren kautta. Totuuden hetki on käsillä (junaan tuli just oikeen hemaisenva pullukka) Tuossa paluumatkalla Saunikseen sattui naapurin K. samaan junaan. Jutskattiin hieman. Se vaikuttaa aina vaan mukavammalta tyypiltä! On riemuvoitto homo-maailmalle, että hän vaihtoi puolta! Nekin muuten aina tarkkailee, josko satutaan samaan junaan.
Mun on todella ehdottomasti kutsuttava itseni niille kahville - tai toisinpäin. Ne on ihmisiä, joihin haluan tutustua. Kimmo harmitteli, että Samia on vaikea saada houkuteltua lähtemään ulos. PYYTÄIS MUA! Täytyy sanoa sille.
Saattaa olla, että eksytään tänään johonkin outoon pikkubaariin, jossa on jotkut lesbohenkiset bileet. Eli, mikäli en lähdekään yksin ulos. Muuten luulen kohteen olevan Hercules. Mieluiten kävisin Demarissa, mutta kun ne naapurit - no, katsotaan nyt.
Voi kunpa taikani aktivoituisi. Eihän Jere voi olla elämäni rakkaus, jos se koko ajan satuttaa mua. En kai ole ansainnut sitä - tai olenko? Olen kuitenkin hyvin vaativa ja hankala ihminen. Tämän ovat myös luokkikset huomanneet. En tiedä miksi - Tosiasia kuitenkin ollee, että osaa minusta ei voi muuttaa, muuttamatta koko persoonallisuutta samalla(?)
EN tosin tiedä, miksi pelkään muutosta. En ole täydellinen. Eikö siihen pitäisi pyrkiä? Kenties sen ei kuulu olla tietoista.
2 kommenttia
sleepygay
10.11.2006 17:47
Ehkä kannattaisi kysyä tuosta ahdistelu-jutusta Jereltä itseltään. Tosin vaikka olisikin humalassa, niin ei se kyllä tollasta käytöstä mun mielestä oikeuta.
Ei kai sun nyt mitenkään muuttua tarvii. Voi vaan olla vähän vaikeampaa löytää itselleen sitä oikeaa, jos vaatimukset ovat liian korkealla. Kannattaa koittaa löytää ihmisistä ne parhaat puolet ja jättää huonommat puolet vähemmälle huomiolle. Siis jos kyse on jostain pienemmästä. Eihän nyt esim. jotain mielenvikaisuuksia voi jättää huomaamatta. :D
JanneP
10.11.2006 20:05
Olet NIIN oikeassa:)