Suuri synttäripostaus

http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/suuri-synttaripostaus.html (juttulinkit täällä)

Hulivilipoika täyttää huomenna vuoden ja pojan isä 37 vuotta. Tämän lisäksi talvella tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun tulin ensimmäisen kerran kaapista. Se tapahtui ehtaan ”kun setä Seta-lehden osti” -tyyliin kirjeitse – sähköpostihan ei kulkenut jokaiseen savupirttiin vielä vuonna 1994, enkä ollut totta puhuen edes kuullut mokomasta. Nyt kirjeiden kirjoittaminen on jo sen verran retroa, että ehkä joku tämän päivän 16-vuotias innostuu elvyttämään coming out -kirjeperinteen ja tehostaa sanoman perillemenoa liimaamalla kuoreen valtionyhtiön painattaman Tom of Finland -takapuolen.

Takapuolesta tuli mieleen, että aloitin sekä homostelun että bloggaamisen nimenomaan perä edellä – siis haeskelemalla. Bloggaamisen opettelu oli tosin huomattavasti helpompaa, hauskempaa ja vähemmän nöyryyttävää kuin homostelun, vaikka kimmoke siihen tuli vasta ison elämänkriisin ja kaverini kuoleman myötä. Minua on kyllä aina kannustettu kirjoittamaan, mutta vasta vaikeudet toivat tunteen siitä, että suurelle sanavarastolle voisi olla myös muuta kuin ammatillista käyttöä.

Synnytettyäni Hulivilipojan ymmärsin pian, että haluan keskittyä ajankohtaisten aiheiden sijasta homohistoriaan ja tehdä eräänlaista homosukututkimusta. Sen – kuten kaiken sukututkimuksen – tarkoituksena on kai omien juurien löytäminen ja nykyisyyden ymmärtäminen menneisyyden kautta.

Nykyisin homoperinteitä välittää tehokkaimmin populaarikulttuuri, joka tarjoaa sekä kliseisiä että hyvinkin realistisia samastumiskohteita. Ennen vanhaan homoperinteet taas omaksuttiin kirjaimellisesti puskaradion kautta siten, että mentiin kadunkulmiin ja puistoihin, missä kokeneemmat opettivat nuorempansa alan tavoille. Tässä blogissa olen sukeltanut sekä populaarikulttuuriin että puistokulttuuriin ja todennut, että puistojen pojat ja metsien miehet ansaitsevat ehdottomasti päästä ääneen myös somessa.

Välillä kuulee sanottavan, että entisaikojen puistoilusta oli politiikka kaukana, mutta minusta se oli jo itsessään mitä poliittisinta toimintaa varsinkin aikana, jolloin mitään homoliikettä ei ollut Suomessa olemassakaan. Puistoilu tyydytti seksuaalisten tarpeiden lisäksi myös yhteisöllisiä tarpeita ja uhmasi vallitsevaa järjestystä, mikä loi perustaa myöhemmälle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

Historiaan keskittymisen lisäksi olen halunnut karttaa kaikkinaista kaunistelua ja tietoista homojen julkisuuskuvan kiillotusta. Ihka ensimmäisen kirjoitukseni voikin nähdä eräänlaisena ohjelmanjulistuksena. Käsittelen siinä kirjailija Bret Easton Ellisin esseen pohjalta Yhdysvaltain homoliikkeessä yleistynyttä poliittisen korrektiuden kulttuuria, johon liittyy seksin häivyttäminen ja määrätietoinen kielenkäyttöön puuttuminen myös hlbti-yhteisön sisällä.

Vastaavaa keskustelua on käyty viime vuosina myös Ruotsissa, joten olin pitkään varpaillani, kun julkaisin tekstejäni. Pelkäsin, että kirjoitteluni esimerkiksi puistokulttuurista ja ylipäätään seksistä herättäisi pahaa verta, koska homoliike on ymmärrettävistä syistä joutunut ponnistelemaan paljon sen eteen, että homot nähtäisiin kokonaisina ihmisinä eikä vain seksikoneina. Yhdysvaltalaiset esimerkit osoittavat kuitenkin sen, että äärimmilleen vietynä tämä saattaa johtaa historian kieltämiseen ja yksiäänisyyteen, joka ajaa vähemmän ”yhteiskuntakelpoisia” homoja marginaaliin, uudenlaiseen kaappiin.

Ilokseni voin todeta, että pelkoni osoittautui vääräksi. Tämän 50 kirjoituksesta koostuvan ihmiskokeen perusteella uskallan nimittäin väittää, että Suomen homoja ei riivaa turha poliittisen korrektiuden paine, eivätkä heterotkaan ole yrittäneet ajaa minua koneen äärestä soihtujen ja seipäiden kanssa, vaikka olen vähän seksistä kirjoittanutkin. No, okei – paljon. Ja mikäs siinä on kirjoittaessa, kun blogini luetuin teksti ja kestosuosikki on nimenomaan homopornokirjan arvio. Se on selvä pyy, että seksi myy.

Hämmästyttävintä on kuitenkin ollut se, että en ole saanut kirjoituksistani yhtäkään kielteistä tai vihamielistä kommenttia, vaan ystäväni ja lukijani ovat olleet yksinomaan kannustavia. Varmasti toisinajattelijoitakin on, mutta he ovat vain kohteliaasti jättäneet kirjoitukseni omaan arvoonsa, kun eihän blogilla voi vesilintuakaan heittää.

Mieleen tulee oikeastaan vain yksi kaappitapaus, joka yritti sanaharkan yhteydessä piikitellä siitä, että minulla on meneillään ”identiteettiprojekti” netissä. Ajattelin itsekseni, että tuskin koskaan puhut asiaa, mutta nyt puhut. Perimätiedon jakamisen lisäksi blogissani on ilman muuta kyse myös oman identiteetin julkisesta työstämisestä. Ja eikö se loppujen lopuksi ole aika luonnollista tänä some-avautumisen kulta-aikana? Kukaan ei ylipäätään pääse ihmisenä tai kirjoittajana mihinkään ilman toisten tukea, joten identiteettiprojektin toteuttaminen pussi päässä perunakellarissa tuskin olisi kovin mielekästä.

Olen yhä äärettömän kiitollinen ystävälleni Annukalle, joka vuonna 1994 luki coming out -kirjeeni ja vastasi siihen pohjalaisen suoraselkäisesti: ”Miksi mä en hyväksyysi sua sellaasena, kun sä oot? Lupaan olla luottamuksen arvoinen.” Samoin olen todella kiitollinen kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka ovat tekstejäni lukeneet sekä rohkaisseet ja kannustaneet minua tässä ”hullun hommassa”, kuten tapaan harrastustani kutsua.

Haluan kiittää erityisesti Kuuntelija-musiikkiblogin Annaa, joka toivotti Hulivilipojan heti tervetulleeksi bloggaajayhteisöön ja kelpuutti minut assaripojukseen. Olemme kirjoittaneet yhteisiä kieli poskessa -juttuja Ruotsin Melodifestivalenista ja Köpiksen viisuista, ja Annan neuvoista ja kannustuksesta on ollut iso apu opintiellä. Lisäksi haluan kiittää siippaani Mikkoa hienoista Helsinki-kuvista, arkistoenkeli Idaa kaikesta avusta sekä Maria tuesta ja hyvistä keskusteluista.

Koska lukijoinani on laidasta laitaan homoja, heteroja ja kaikkia siltä väliltä, olen alkanut nähdä blogini eräänlaisena julkisena mukavuuslaitoksena tai puistopömpelinä, jossa toiset käyvät sattumalta asialla ja toiset säännöllisesti sydämen asialla. Monet ovat raapustaneet pömpelin seinään myös palautetta, ja synttärilahjaksi itselleni olen koonnut alle liudan kommentteja, joita olen saanut blogissa, blogin Facebook-sivulla ja Twitter-tilillä, omalla Facebook-sivulla, sähköpostitse sekä Ranneliike.net-sivustossa, jossa olen myös julkaissut tekstejäni. Lisäksi listaan blogini kymmenen luetuinta tekstiä.

Mutta nyt jorinat sikseen ja ”Champagne for everyone”, kuten Bubbles DeVere sanoisi. Puhallan kakusta kynttilän än yy tee NYT!

Hulivilipojan Top/Bottom 10

10. Homohistoriallinen Tukholma – puistot, baarit ja pisuaarit 1/2
9. Kun katselen Tomppaa: Harri Kalhan Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi
8. Da Bitchy -koodi: miksi homot aina tappelevat diivoistaan?
7. Isieni mailla: Gay sex in the 70s
6. Valtakunnanhomo muistelee: Monsieur Mossen Voi pojat, kun tietäisitte!
5. Homohistoriallinen Helsinki 1: Kaupungin illassa yksin
4. Homolehdet esittelyssä 1: Attitude
3. Homolehdet esittelyssä 3: DNA
2. Homopornoa suomeksi 2: Kädet ylös, housut alas!
1. Homopornoa suomeksi: Phil Androsin Kreikkalainen naimajuttu

Yleispalautetta

”Kiitos tästä blogistasi, joka on kiinnostava – tekisi mieli sanoa: ainutlaatuinen”
”Kiitos kun jaksat pitää tätä mainiota blogia.”
”Ilahduin suuresti! Kirjoitat hyvin ja kiinnostavasti homokulttuurista.”
”Sulla on #muuten kertakaikkisen mahtava blogi.”
”Sun blogi on ihan helvetin laadukas. Meirän lakeuksilla ei kehuta kuin aiheesta!”
”Kyllä perkele kirjoitat niin hyvin. Teksti elää ja on herkullista.”
”Olen lukenut blogiasi ja kirjoituksiasi, ihaillut, nauranut, viihtynyt, itkenyt, surrut. Sinulla on upea taito yhdistää viihde ja sitten se tosi arki. Ja varsinkin se kaikki siltä väliltä.”
”Hauskaa lukea blogia, jonka kirjottamisen on nähty vaivaa, aikaa sekä taustatyötä.”

Palautetta jutuista Homohistoriallinen Helsinki 1–6

”Mielenkiintoista! Kiitos, kun avaat tämän uuden maailman.”
”Tasaisen korkeaa hulivililaatua tämäkin bloggaus.”
”Olen jotenkin rakastunut tähän Homohistoriallnen Helsinki -sarjaan. Ei voi mitään <3”
”Hieno artikkeli taas sinulta Helsingin homohistoriasta. Juttusarjasi on aivan mahtava.”
”Odotan aina yhtä kiinnostuneena uutta blogikirjoitusta, en ole joutunut pettymään. Sinun pitäisi kirjoittaa kirja aiheesta.”
”Se on hienoa ja käsittämätöntä, kun blogi vastaa tasoltaan HS Kuukausiliitettä tai @imagelehti:ä. Olen unohtanut kehua.”

Palautetta jutusta Sutinaa suviyössä: Stranger by the lake

”Jälleen kerran ihastuttava kirjoitus – kiitos siitä – ja elokuva, joka oli mielestäni kauhea.”

Palautetta jutusta Kaatuneiden muistopäivä: We were here -dokumentti

”Sinä teet juuri sitä oikeaa työtä, kun blogissasi kirjoitat usein myös AIDS:sta. AIDS ei toistaiseksi yllä enemmistön sympatioiden tasolle verrattuna mm. holokaustiin ja apartheidiin – mutta joskus kyllä.”

Palautetta jutusta Nuoruuden peilisaleissa: Honkasalon ja Saision Betoniyö

”Sinun kirjoituksiasi odottaa aina, kuin kuuta nousevaa. Olen niin koukussa.”
”Blogikirjoituksesi oli loistava ja avasi jotain elokuvan teemoja minulle hieman paremmin.”

Palautetta jutuista Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 1–6

”Jopas nyt toistan itseäni. Mutta @hulivilipoika kirjoittaa ja analysoi terävästi ja hienosti Suomi-popin pervoista.”

Palautetta jutusta Seksuaalipakolainen muistelee: Olli Nuutisen Kommentteja kahteen elämään

”Hieno kirjoitus! Tulee voimaton raivontunne, kun ajattelen, miten vaikeasti joidenkin on elettävä elämänsä – muiden, ”hyvien” ihmisten ennakkoluulojen takia.”
”Yhtä koskettava kirjoitus kuin lukukokemus oli aikoinaan.”
”Kerrassaan upea kirjoitus! Täältä iso #highfive ja #respect!”

Palautetta jutusta Valtakunnanhomo muistelee: Monsieur Mossen Voi pojat, kun tietäisitte!

”Mainio kirjoitus, sun kielikuvat on nerokkaita!”
”Taas hieno kirjoitus kiinnostavasta aiheesta varmalla tyylilläsi.”
”Upeaa tekstiä!! Kiitos, että sain tutustua tähän ”neverheard”:iin ja uuteen termiin; rahantuhlaamisen tasokkuus :o)”

Palautetta jutusta Da Bitchy -koodi: miksi homot aina tappelevat diivoistaan?

”Taas aivan loistava blogikirjoitus!!! Niiden lukeminen on kun jäystäisi herkullista lampaanpotkaa, kokoajan tulee tosi hyviä sattumia, meheviä kohtia ja hampaankoloonkin jää paljon maiskuteltavaa.”
”Viiltävää analyysiä, loistavaa tilannetajua sekä tietty, kun susta puhutaan hervottoman hauskaa ollen samalla äärimmäisen suoraa.”
”Toistan taas itseäni, mutta blogisi on tämän [Ranneliike.netin] ehdotonta parhaimmistoa. On mukava lukea hyvin kirjoitettua tekstiä.”
”Hyvä kirjoitus, olet kyllä hyvin popkulttuuriin perehtynyt.”

Palautetta jutusta Kun katselen Tomppaa: Harri Kalhan Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi

”Blogisi Tom-juttu on todella hyvä, kiitos siitä!”
”Oli ilo lukea! Kuten muitakin blogauksiasi, joihin eksyin tässä samalla. Sujuvaa, hauskaa ja kiinnostavaa.”

Palautetta jutusta ”The secret in his past”: (kaappi)homot Pet Shop Boysin tuotannossa

”Olen aina yhtä vaikuttunut näistä sun some-esseistä.”

Palautetta jutusta Pisuaarin ritarikunta siistii aktiaan

”Kiitokset hyvästä blogikirjoituksesta, jonka ajatuksiin on helppo yhtyä.”

Kiitos teille. Palautteenne toimii näemmä kuin Suomen tv:stä tullut Emmanuelle ennen muinoin Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Vetäydyn siis tästä juhlimaan nenäliinapakkauksen kanssa, kunnes kuullaan taas!

(Kuva: markmcevoy.tumblr.com)