http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/04/hopeinen-hbtkuu-suomi-popin-pervot_18.html (mukana biisit)
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat antaneet iskelmä- ja pop-sanoittajille monta aihetta lauluun. Tässä juttusarjassa otan vertailuun muutaman vanhan ja uuden kappaleen ja pohdin niiden kautta homo- ja transaiheiden kuvaamisessa tapahtuneita muutoksia. Kolmantena vuorossa ovat Pirkka-Pekka Peteliuksen Tra-la-la (1985) ja Paula Koivuniemen Queen (2012).
Pirkka-Pekka Peteliuksen vuonna 1985 sanoittama ja esittämä käännösiskelmä Tra-la-la (Acuarela homosexual) on hurtin homohuumorin klassikko. Hienosti sanottuna kappale pureutuu tulkitun sukupuolen ongelmaan: jos mieheksi tulkittu henkilö on naisellinen, häntä pidetään automaattisesti homona.
Kultaiset renkaat laitan korviin
ja kasvoon meikin ihanan
kiiruhdan Carrolsille lorviin
tyttöjen kanssa kikatan
mulle namusetä outo
alkaa silmää vilkuttaa
vaikka silloin tällöin pidän päässä lämpörullia
vaikka olen nätti poika ja syön hillopullia
mä en tahdo että mulle tyrkytetään…
tra-lal-la-la-la!
Kappale ilmentää minäkertojan melkoista sisäistä ristiriitaa: hän ajaa ”hentoisen” parran, ehostaa ripset, kietoo ”söpöt” huivit reisiin ja ”hipsii” töihin. Toisaalta hän korostaa, että hänellä on käytynä ”miehekkäästi intti”, joten toivottavasti tytöt eivät ajattele hänen olevan ”tra-lal-la-la-la”.
Vaikken yhtään muistuta mä
tavallista Jussia
kun mä sipsutellen
kanniskelen beautypussia
ei mun mieleenikään tulis
poikain kanssa…
tra-lal-la-la-la!
Koska kertojaminä on hyvin naisellinen mutta korostaa samalla miehekkyyttään, häntä voisi ehkä tituleerata transihmiseksi, kuten transvestiitiksi tai muunsukupuoliseksi, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Siten kappale olisi rohkea kannanotto sukupuolisen moninaisuuden puolesta. Tätä tulkintaa nakertaa kuitenkin se, että laulu asettaa kertojan naurunalaiseksi, mitä Peteliuksen lispaava laulutapa entisestään korostaa: tässä meillä on meikkaava, lämpörullia pitävä ja homokliseemäisesti puhuva henkilö, joka korostaa epätoivoisesti miehisyyttään ja suomii muita siitä, että häntä pidetään aina homona. Se taas ilmeisesti on kertojan näkökulmasta pahin mahdollinen leima, koska homohan ei voi olla oikea mies toisin kuin beauty-pussin kanssa sipsuttava armeijankävijä.
Kertojan homopelko on sen verran suhteeton, että tulkitsen kappaleen parodiaksi nimenomaan kaappihomosta, joka pelkää itseään ja muiden syrjintää aids-hysterian valtaamassa 1980-luvun puolivälin Suomessa. Jos Peteliuksen laulun minä sipsuttaisi 30 vuotta myöhemmin homodiskoon, luulen, että Paula Koivuniemen Queen-hitin (2012) kertosäe olisi rohkaisu juuri hänelle: ”Olet queen, eikö niin?”
Iisa Pykärin sanoittaman Queenin esikuvana on toiminut mitä ilmeisimmin Abban Dancing queen, joka sai ensiesityksensä Silvian ja Kaarle Kustaan häiden aattona järjestetyssä gaalakonsertissa kesäkuussa 1976. Kun kappaleesta tuli samana syksynä jättihitti, sen omivat itselleen aivan toisenlaiset kuningattaret – tarkoittaahan queen myös feminiinisen homon arkkityyppiä, siskoa.
Homoluenta tuo Abban kappaleeseen suorastaan hykerryttävää cruising-henkeä: On perjantai-ilta, ja haluat mennä baariin, missä soitetaan juuri oikeanlaista musiikkia. Sitten pitäisi enää löytää oma kunkku, ja sehän voi olla kuka tahansa kundi! Kun vihdoin pääset tanssilattialle, olet tanssiva queen, nuori ja söpö 17-vuotias menohomo.
Friday night and the lights are low
looking out for the place to go
where they play the right music
getting in the swing
you come in to look for a king
anybody could be that guy – –
and when you get the chance
you are the dancing queen
young and sweet only seventeen
Paulan kappale lähtee samasta alkuasetelmasta, ja se kuvaa viehättävän vanhanaikaisesti nimenomaan (homo)baaria paikkana, jossa meikäläiset voivat aidosti olla vapaita myös fyysisesti:
Joo, joo, jos haluut juhlia
maistaa öistä vapautta
seuraa discovaloja
silmät voit pitää avoinna
tässä iltavuorossa
katsoo saa ja koskea
Kertosäe suorastaan pursuaa homoylpeyttä: baari on meidän maailma, hovi, jossa kuka tahansa voi olla juhlittu oma itsensä. Dancing queenin lisäksi Paulan Queenin toinen selkeä sisarkappale onkin Madonnan Vogue, joka niin ikään perustuu ajatukseen siitä, että tanssilattian valokeilassa kuka tahansa voi olla tähti. Riippumatta siitä, kuinka friikki tai köyhä olet oikeassa elämässä tai maailman silmissä, ”tämä rytmi sut armahtaa” ja ”kuka vaan, kuka vaan meistä kruununsa saa vuorollaan”. Näin kappale viittaa myös homojen ballroom-alakulttuuriin.
Tää yö on meidän maailma
kruunattiin susta queen huokaisee joka mies ja nainen
(sä olet queen)
täynnä lämpöä on hovis sun tämä satumainen
tänä yönä sen tehdä saa
tämä rytmi sut armahtaa
kuka vaan kuka vaan tuoliin kultaiseen kun nostetaan
Queen-kappaleen loppupuolella ”poikkeavien bileet” -teema tarkentuu entisestään, kun teksti julistaa: ”Olet queen eikö niin ja tää yö vielä muuttaa kaiken / näissä rakkauden juhlissa soi levy toisenlainen.” Lopuksi todetaan erikseen, että queen voi olla myös mies:
Täyttyy jo tanssilattia
yes sir, voit olla seuraava
kultakruunun haltija
tää yö on meidän maailma
Iisa Pykärin sanoitus havainnollistaa hyvin suomalaisessa kulttuurissa tapahtunutta muutosta. Tra-la-lan aikana homot olivat vielä heterohuumorin kohde, mutta 30 vuotta myöhemmin Paula Koivuniemen kaltaiset iskelmätähdet voivat laulaa meikäläisistä rohkaisevasti. Vaikka monilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla on vieläkin haasteita itsensä hyväksymisessä, vastassa ei sentään ole enää 30 vuoden takaista Suomea, jossa moni mieluummin kielsi itsensä kolmesti kuin tuli kaapista puuhkineen päivineen.
Aikuisesta naisesta (1982) tuli lesbotunnari tahattomasti, mutta Queen samoin kuin Sata miestä -hitti (2006) on tehty mittatilaustyönä Paulan hlbti-faneille. Vaikka queen-sana on viittaus naismaiseen homotyyppiin, pohjimmiltaan laulu kertoo siitä, että meikäläisten maailmassa jokainen voi olla juhlittu ja hyväksytty sellaisena kuin on: olitpa sitten lesbonainen, miehisesti armeijan käynyt lämpörullamies tai Jussi, joka poikain kanssa – tra-la-la.
