3 kommenttia

Massa

6.5.2014 18:31

mä oli oikeastaan toivepostaus, sillä olen jo monen vuoden ajan toukokuun alussa odotellut tällä sivustolla kunnon viisuhomostelua. Kiitos!

Mitä tulee itse viisuihin, tämä vuosi on minulle suuri pettymys. Oma viisumakuni on aika etninen, olen aina tykännyt esim. Balkanin alueen omalla kielellä lauletuista melankolisista slovareista, jotka nyt loistavat poissaolollaan. Tavallaan hassua, sillä ex-Jugoslavian seudun maat pärjäsivät sillä konseptilla aika hyvin. Muistamme myös Kreikan ja Albanian suht hyvin menestyneitä omaperäisiä biisejä ihan viime vuosilta.

Nyt kokonaisuus vaikuttaa hyvin geneeriseltä mätöltä. Kansalliset erot on rajattu minimiin eli biiseistä ei voi enää arvata niiden kotimaata. Laskujeni mukaan kolme (?) biisiä on enää laulettu maan omalla kielellä. Nekin kielet ovat suhteellisen isoja kieliä (Ranska, Espanja, Italia).

Ehdoton suosikkini tästä ekasta semifinaalista on Azereiden hyvin laulettu kaunis slovari. Myönnettäköön että se on kliseinen, mutta ainakin se on biisinä kelvollinen. Samaa en lähtisi sanomaan suurimmasta osasta muita. Hollannin biisi on suorastaan kammottavan keinotekoinen vääntö, Ruotsillakin ideat tuntuvat olevan vähissä. Belgian Bates-biisi on ideana pirteän absurdi, mutta ehkä oidipaalisuus on monelle homolle niin arka asia ettei sitä haluta muistella viisuiltana. Tunnen aika monta "äitihomoa" mutta aihe on yhä aika tabu valitettavasti.

Vedonlyöntitoimistojen kertoimia voi seurata esim. tästä

http://www.oddschecker.com/tv/eurovision/winner

Listan kärjessä on suurin osa omista inhokeistani, joten makuni tälläkään kertaa tuskin käy yksiin suuren yleisön maun kanssa

Massa

6.5.2014 18:32

Tämä siis (ei mä) ^^

Hulivilipoika

7.5.2014 10:56

Kiitos kommenteista! :D Itse olin pettynyt moneen numeroon, vaikka biiseistä tykkäsinkin. Aivan liikaa yrittämistä ja sadanlaista spagaatin tekijää ja telinevoimistelijaa. Tykkään kyllä isosta showmeiningistä, mutta nyt mentiin jo koomisuuden puolelle. Varsinkin sen rakastamani San Marinon kappaleen numero oli hirveä camp-kermakakku.

Mä olen myös ihan Balkan-poikia. Niissä on kaunista ja mahtipontista melankoliaa. Tänä vuonna Montenegron kappale meni ohi esikatseluissa ja -kuunteluissa, mutta eilen tykästyin kovasti. Se olisi ollut hieno ilman sitä samperin taitoluistelijaakin.

Tuo äitibiisi oli kyllä melkoinen pala. Mä tunnustan koska vaan, että olen melkoinen "äitihomo", mutta tämä oli jotenkin aivan liikaa. Näin paljasta "tunnustusta" harvoin näkee. Joskus nuorempana poikana olisin varmaan ollut ihan palasina tuosta, mutta ei enää.

Torstaina tulee toinen postaus. :)