Tuo otsikko ei oikeastaan liity mihinkään. Tulipahan vai mieleen ns. tajunnanvirtatekniikalla. Tai intuitiolla, miksi kukakin sitä nyt kutsuukaan.
Jos yritän eritellä tässä lennosta alitajuntani sokkeloita, niin kesä assosioituu varmaan tuohon ulkona möllöttävään antisäähän: ei ole oikein mikään vuodenaika hetkellisesti. Duuniblues taas siihen, että istun työpisteessäni, ja määrä olisi olla sekä luova että tuottelias. Hahaa, tuo yhdistelmähän on yhtä helposti saavutettavissa kuin epäitsekkyys Paavo Väyryseltä.
Mutta hups, nyt olin heti ilkeä. Tarkoitus kun oli olla kaikkea muuta: ohittaa sekä Nuotat että Persut, Japanit, Libyat ja Norsunluurannikot (mietin muuten viikonloppuna että eikö voisi ennemmin sanoa Norsunluurannikossa kuin -rannikolla, jos maasta puhutaan).
Viikonloppuna tuli sekä urheiltua (ruumis kaipaa kiinteytymistä), kokattua (nam!) sekä katsottua kolme Pedro A:n leffaa putkeen eilen. Mieli lepäsi. Ja miksei ruumiskin, ponnistelujen jälkeen. Vaikka työstäni pidänkin, nuo vapaa-aikojen sosiaaliset riennot saavat minut kuitenkin tuntemaan itseni enemmän minuksi. Oikein onnistuneen viikonlopun jälkeen onkin yleensä vaikea orientoitua työminään ja -rooliin. Vaan lähteehän se aina sitten sujumaan, viimeistään tiistakina.
Tulipas tästä nyt kaikkinensa tajunnanvirtaa. Poistun luovan tehokkuuden sektorille - pitäkää peukkuja. Takaisin taas, kun virta vuolaana soljuu. Tai muuta sellaista.
