Kävin Pride-viikon aikana muutamissa tilaisuuksissa. Kaikkialla vallitsi mukava tunnelma, osin myös kauniin ja lämpimän sään ansiosta. Näin tuli konkreettisesti näkyväksi, miten paljon meitä pikkuisen erilaisia on. Ja joka vuosi entistä useampi uskaltautuu mukaan.
Hesarin keskustelupalstalla seksuaalivähemmistöön kuuluva sanoutui irti Helsinki Pride -tapahtumasta tai ainakin sen paraatiosuudesta. Hän uskoi paraatiin osallistuvien edustavan äänekästä vähemmistöä ja epäili paraatin haittaavan homojen arkipäiväistymistä. Uutiskamerat löysivätkin herkullisia kuvauskohteita kuten rehevän yläosattomissa marssineen naisen, joka oli maalannut rintansa sateenkaaren värein. Lontoon gay-kuoron johtaja John Moysen pääsi sunnuntaihesarin kuviin pikemminkin pinkkien ja tiukkojen hot pantsien kuin Britannian lipun takia.
Samaan aikaan kun vietettiin lauantain Pride-puistojuhlaa, Tuska-festivaali luukutti toisella puolella Töölönlahtea. Hätkähdyttäviin mustanpuhuviin asuihin pukeutunut väki erottui katukuvasta. Kuitenkaan kukaan raskaan musiikin harrastaja tuskin valittaa netin keskustelupalstoilla, miten äänekäs vähemmistö tahraa heidän maineensa.
Uutisiin asti pääsivät myös Michael Jacksonin uskolliset fanit, jotka lauantaina yhdessä surivat edesmennyttä idoliaan. Kuviin asti päässeet fanit olivat omineet pukeutumisensa, asusteensa ja kampauksensa maailman ykköskummajaiselta Michael Jacksonilta.
