Country ja rap sateenkaarihymneissä

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • Sami Mollgren

Monien sateenkaarihymnien kotimaassa Yhdysvalloissa country (tai suomeksi kantri) on siinä asemassa, missä Euroopassa iskelmä tai schlager. Kyseinen musiikkityyli on laajojen kansankerrosten suosiossa ja leimallisesti se on muuta kuin nuorisomusiikkia. Toisaalta musiikkityylien rajat eivät ole tarkkoja ja musiikkityylejä saatetaan sekoitellakin.

Perinteisesti yhdysvalloissa sen paremmin country kuin rap eivät ole olleet sateenkaarihymnien rakennuspalikoita. Näiden musiikkityylien ympärillä oleva kulttuuri on saattanut näyttäytyä jopa avoimen hlbti-vihamielisenä ja näitä tyylilajeja edustavissa kappaleissa kerronta on selkeän sukupuolittunutta. Countrylla on myös leima ns. punaniskojen suosimana musiikkina.

Se on kuitenkin vain osa todellisuutta. 

Countryn suuriin nimiin kuuluva Dolly Parton toiminut pitkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuuden puolestapuhujana. Erityisesti Pohjois-Amerikassa Partonin kappaleet I Will Always Love You (1974), Jolene (1976), Two Doors Down (1978), Baby I'm Burning (1978) ja 9 to 5 (1980) ovat vakiintuneet sateenkaarihymneiksi.

Lisäksi sateenkaarivähemmistöistä kertovia countrykappaleitakin on ajan saatossa tehty. Niistä vain ei ole tullut suuria kaikkien tuntemia etenkään kansainvälisiä hittejä. Ennen kuin vuonna 2006 Brokeback Mountain -elokuva sai ensi-iltansa. Siinä oli mukana Willie Nelsonin esittämä Cowboys Are Frequently Secretly Fond of Each Other. Sen levytti alkuaan Ned Sublette vuonna 1981.

Myös Steve Grand: All-American Boy, Freddy Freeman: I'm Here, I'm Queer and I'm Country, Kacey Musgraves: Follow Your Arrow ja Levander Country: Cryin' These Cocksucking Tears nostetaan esiin countrya edustavina sateenkaarihymneinä.

Euroopassa countryn asemassa oleva iskelmämusiikki on useimmiten kansallisilla kielillä esitettyä, eivätkä kappaleet yleensä leviä kielialueensa ulkopuolelle. Paikallisesti tunnettuja iskelmää tai schlageria edustavia sateenkaarihymnejä luonnollisesti on, esimerkiksi Suomessa. Brittein saarilla vastaava musiikkityyli on kevyttä poppia, ja sitä edustavat kappaleet saattavat levitä kansainvälisestikin. Toisinaan eurooppalaisessa iskelmä- ja pop-musiikissakin saattaa olla country-vaikutteita. 

Rap-lyriikoihin on perinteisesti kuulunut machoilu, miehinen uho, seksistinen asenne - intersektionaalisen feminismin näkökulmasta tätä voitaisiin pitää "toksisena maskuliinisuutena". Pehmeämpääkin asennetta edustavaa rappia on ja useat ns. vakavastikin otettavat hip hop -genreä edustavat artistit ovat puhuneet hlbti-vähemmistöjen aseman puolesta, esimerkiksi Jay-Z, Macklemore, Ryan Lewis, Murs, Tyler the Creator ja Nas.

Kesällä 2012 yhdysvaltalainen r'n'b-artisti Frank Ocean tuli kaapista. Sitä pidettiin merkittävänä, sillä laajasti tunnetut artistit eivät juuri olleet raottaneet kaappinsa ovia. Sateenkaarihymneinä mainitaan Frank Oceanilta kappaleet Thinkin Bout You (2012) ja Chanel (2017).

Yhdysvaltalainen hip hop -duo Macklemore & Ryan Lewis ja vieraileva artisti Mary Lambert tekivät vuonna 2012 kappaleen Some Love.

Vuonna 2019 musiikin ilmiöksi nousi Lil Nas X ja hänen versionsa kappaleesta Old Town Road sekä myöhäisempi C7osure (You Like). Nuoren artistin kaapistatulo teki kappaleista sateenkaarihymnejä.

Hip hop -genren avoimesti hlbtiq-vähemmistöihin kuuluvia artisteja tai ryhmiä ja hlbtiq-aihepiiriin liittyviä teoksia on kutsuttu esimerkiksi käsitteillä homo hop tai queer hip hop.

Rap tai puhelaulu on läsnä monissa 2000-luvun pop-musiikin kappaleissa.

Sateenkaarihymnit-artikkelisarja

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!