Tasan seitsemän vuotta sitten samaa sukupuolta olevat parit saattoivat rekisteröidä parisuhteensa ja juhlia liittoaan. Laki tuli voimaan puoli vuotta aikaisemmin.
Laki antaa pareille lähes samat oikeudet kuin heteroavioliitossa. Rekisteröidyt parit eivät kuitenkaan voi käyttää liitosta nimitystä avioliitto, saada automaattisesti puolison sukunimeä, eivätkä adoptoida vielä kumppaninsa lasta (perheen sisäinen adoptio), eikä adoptoida lainkaan ulkopuolelta. Suomalaiset kirkot eivät myöskään virallisesti vihi samaa sukupuolta olevia pareja, eivätkä anna liitoille siunausta. Kirkkojen virallisesta kannasta poiketen monet papit jo siunaavat samaa sukupuolta olevia parisuhteita.
Epävirallisia esteitä liitossa oleville homoille suomalaisessa yhteiskunnassa vielä riittää. Samaa sukupuolta oleva parisuhde ei ole edelleenkään itsestään selvyys monissa tilanteissa.
Rekisteröityjen parisuhteiden määrä on pysynyt varsin vaatimattomana Suomessa. Olisi mielenkiintoista verrata tilastoja esimerkiksi muiden pohjoismaiden kanssa, joissa yhteiskunnallinen tilanne ja laki ovat saman kaltaisia kuin Suomessa.
Yksi mahdollinen este vähäiselle liittojen määrälle on se, että parisuhteen rekisteröinti tekee asiasta jossakin määrin julkisen. Pelätään esimerkiksi työntantajan reaktoita. Ovatko suomalaiset homot ja lesbot vielä enemmän kaapissa kuin vaikkapa muissa pohjoismaissa? Siihen en tiedä vastausta.