Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustoimisto on julkaissut uuden, 60-sivuisen käsikirjan, joka käsittelee seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa lainkäytössä.
Käsikirja korostaa valtioiden velvollisuutta suojella homojen, lesbojen, transsukupuolisten ja biseksuaalien ihmisoikeuksia.
YK:n ihmisoikeuskomissaari Navi Pillay kirjoittaa käsikirjan esipuheessa: ”Ajatus muiden nauttimien oikeuksien ulottamisesta sateenkaariväestöön ei ole sen enempää mullistava kuin monimutkainenkaan. Se nojaa kahteen perustavaa laatua olevaan periaatteeseen, jotka korostavat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä: tasavertaisuus ja syrjimättömyys. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen alkusanat ovat yksiselitteisiä: 'Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.'”
Melkein kahden vuosikymmenen ajan ihmisoikeusjärjestöt sekä Ihmisoikeusneuvosto ja sen edeltäjien nimittämät asiantuntijat ja raportoijat ovat kirjanneet sateenkaariväestön oikeuksiin kohdistuvia laajamittaisia rikkomuksia. Raporteissa kerrotaan murhista, raiskauksista ja pahoinpitelyistä, kidutuksesta, mielivaltaisista pidätyksistä, kokoontumiskielloista, kielloista ilmaista mielipiteensä ja tiedottaa, syrjinnästä työhönotossa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa ja palvelujen tarjonnassa. Jokaisessa tapauksessa asiassa osallisina olevat joutuvat uhreiksi, koska he ovat tai heidän oletetaan olevan homoja, lesboja, biseksuaaleja tai transsukupuolisia. Usein pelkkä aavistus homoseksuaalisuudesta riittää saattamaan henkilön vaaralle alttiiksi.
Käsikirja keskittyy viiteen olennaiseen velvollisuuteen, jossa kansallisia toimenpiteitä tarvitaan viipymättä – ihmisten suojelemisesta homofobiselta väkivallalta kidutuksen estämiseen, homoseksuaalisuuden dekriminalisoimiseen, syrjinnän kieltämiseen, ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden turvaamiseen kaikille sateenkaariväestöön kuuluville. Käsikirjassa on myös esimerkkejä siitä, mitä toimenpiteitä voidaan kansallisella tasolla tehdä lakien ja käytäntöjen saattamiseksi sopusointuun kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten kanssa.
Viime vuosina monet valtiot ovat päättäväisesti yrittäneet vahvistaa ihmisoikeuksien suojelemista kaikilla näillä alueilla. On hyväksytty joukko uusia lakeja – esimerkiksi syrjinnän kieltäviä, homofobisten viharikosten rangaistavaksi saattavia, samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset suhteet tunnustavia. Poliisille, vankiloiden henkilökunnille, opettajille, sosiaalityöntekijöille ja muille on kehitetty opetusohjelmia, ja monissa kouluissa on otettu käyttöön koulukiusaamista ehkäiseviä toimintamalleja.
Tulevina vuosina paljon enemmän on tehtävä ennakkoluulojen karsimiseksi ja sateenkaariväestön suojelemiseksi väkivallalta ja syrjinnältä ympäri maailman. Ihmisoikeuskomissaarin toimisto toivoo tämän julkaisun edesauttavan tavoitteen saavuttamista sen antaessa käytännön ohjeet kaikille muutoksen puolesta työskenteleville, oli kyse Yhdistyneistä kansakunnista, alueellisista järjestöistä, hallituksista, kansallisista ihmisoikeuselimistä tai kansalaisyhteiskunnasta.