Seta palkitsi Suomen Big Brother -talon - Antipalkinto Opettaja-lehden päätoimittajalle

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 11

Seta ry on palkinnut vuosittaisella Asiallisen tiedon omena -tunnustuspalkinnolla Suomen Big Brother -talon ja sen tuotantoyhtiön Metronome Film & Televisionin. Seta ry:n puheenjohtaja Outi Hannula luovutti palkinnon lauantai-iltapäivänä North Pride -puistojuhlassa Oulun Kuusisaaressa.

Palkinto myönnettiin Suomen Big Brother -talolle seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden esilletuomisesta ja arkipäiväistämisestä.

Suomen Big Brother -talo on jo useana vuonna tuonut seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset suomalaisiin olohuoneisiin. Vaikka Big Brother uusintaa vallitsevaa heteroseksuaalisuutta, se antaa poikkeuksellisen paljon tilaa myös muunlaiselle seksuaaliselle suuntautumiselle.

Seta haluaakin kiittää Big Brother -taloa ja tuotantoyhtiö Metronomea uudesta tavasta näyttää homoseksuaalisuutta. Esittämällä vähemmistöön lukeutuvat henkilöt ”tavallisina” ihmisinä vahvuuksineen ja heikkouksineen Big Brother -talo on arkipäiväistänyt seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ja näyttänyt, että seksuaalinen suuntautuminen, olipa se mikä hyvänsä, ei sinällään tee kenestäkään yhteisössä tai yhteiskunnassa sen huonompaa tai parempaa ihmistä.

Homous on Big Brother -talossa yhtä mahdollinen vaihtoehto kuin heteroseksuaalisuuskin, niin oletettavaa se Big Brother formaatissa on. Paitsi osallistujasta itsestään on myös tuotannon valinnoista ja intresseistä paljolti kiinni se, mistä näkökulmasta homoutta ja seksuaalisuutta esitetään.

Palkinnolla Seta ei ota kantaa siihen, onko tosi-tv tai Big Brother -talo yksiselitteisesti hyvä vai huono ilmiö. Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus on kuitenkin ollut oleellinen osa sarjan kuvastoa alusta lähtien. Homoseksuaalit hahmot kiinnostavat ja herättävät keskustelua ja palvelevat siten myös kaupallista kilpailua yleisöstä.

Seta on jakanut myös perinteisen Kunniarotta-maininnan. Tänä vuonna antipalkintona tunnettu Rotta annetaan Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksolalle hänen pääkirjoituksestaan "Opettajalla oikeus yksityisyyteensä" lehden helmikuun numerossa (3/2010).

Opettaja-lehti (2/2010) nosti esiin tärkeän aiheen julkaisemalla lukijakyselyn seksuaalivähemmistöjen tilanteesta kouluissa opettajien silmin. Sen mukaan valtaosa (70%) opettajista, itse seksuaalivähemmistöön kuuluvat vielä muita enemmän, kokee seksuaalisen suuntautumisen kielletyksi ja vaietuksi asiaksi koulussa, niin oppilaiden kuin opettajienkin osalta.

Pääkirjoituksessa Hannu Laaksola kommentoi selvitysta mitätöiden sen tärkeän viestin vaikenemisen kulttuurista ja opettajien syrjintäpelosta. Laaksola korostaa läpi pääkirjoituksen opettajan oikeutta suojata yksityiselämäänsä ottamatta lainkaan kantaa opettajien kokemaan syrjinnän pelkoon. Laaksolan mukaan opettajan tulisi myös kunnoittaa sitä, ettei kenenkään (oppilaiden, toisten opettajien) tarvitse kuulla toisen yksityisasioista, ellei halua. Seksuaaliseen suuntautumiseen voidaan Laaksolan mukaan suhtautua avoimesti ja sitä voidaan suvaita, mutta siitä puhuminen ei ole suotavaa. Epäselväksi jää, koskisiko puhekielto myös heteroseksuaalisia pari- ja perhesuhteita, jotka harvoin mielletään yksityisasioiksi.

Yhteiskunnassamme, myös kouluissa, oletetaan ihmisten olevan heteroseksuaaleja: vanha mielikuva kansankynttilä-opettajasta on vahvasti heteroseksuaalinen ja esimerkiksi kouluissa käytetyt oppimateriaalit rakentuvat heteronormatiivisuudelle. Homoseksuaalisuus näyttäytyy koulumaailman ulkopuolisena tai sille vieraana todellisuutena, vaikka sekä oppilaiden että opettajien joukossa on paljon homoseksuaalisia ihmisiä, jotka eivät nykykoulussa koe voivansa olla avoimesti omana itsenään.

Koulun tehtävä on kasvattaa oppilaita ymmärtämään moninaisuutta myös seksuaalisen suuntautumisen osalta. Koululle toisi rikkautta kohdata erilaisuutta sen sijaan, että se suljetaan kaappiin kuten päätoimittaja ehdottaa. Laaksolan maailmassa valistus jää kuitenkin vastaisuudessakin kansalaisjärjestöjen ja tosi-tv:n huoleksi, jos opettajat pakotetaan kaappiin eikä asiallista ja arkipäiväistä tietoa seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta saada koulujen arkeen.

Jokaisella opettajalla on Setankin mielestä oikeus tehdä itse päätös omasta avoimuudestaan työpaikalla. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla koulu työpaikkana, jossa kaikki voivat tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, myös silloin kun elämä ei mahdu tiukkaan heteromuottiin.

Seta jakaa vuosittain ”Asiallisen tiedon omenan” taholle, joka on edistänyt seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen asemaa. Kunniarotta-moitteet jaetaan taholle, joka on esittänyt syrjiviä mielipiteitä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä tai harjoittanut syrjintää.

North Pride -tapahtuman järjestää Seta ry:n jäsenyhdistys Oulun Seta ry.

Seta ry on palkinnut vuosittaisella Asiallisen tiedon omena -tunnustuspalkinnolla Suomen Big Brother -talon ja sen tuotantoyhtiön Metronome Film & Televisionin. Palkinnon vastaanotti käsikirjoittaja ja ohjaaja Sami Aaltonen. Selin kameraan ovat juontaja Manne Maalismaa ja Setan puheenjohtaja Outi Hannula

Asiallisen tiedon omena ja kunniarotta -puheet kuunneltavana

11 kommenttia

Rotalle jälleen erinomaisen osuva kohde, Omena on aina paljon vaikeampi, kuten tämänkin vuoden kyseenalainen valinta osoittaa...
Samaa mieltä, rotalle oikea kohde. Itse opettajana olen hyvin kyllästynyt ahdasmieliseen koulumaailmaan ja kohtaamiini asenteisiin (avoimen vihamielisyyden sijaan vaikeampaa on kätketympi viha, epäluottamus ja inho, josta voi seurata poissulkemista (yhteisön toiminnoista), välttelyä, ammattitaidon kyseenalaistamista, vähättelyä jne.)

Toki (ja onneksi!) päinvastaisiakin kokemuksia on: on myös kypsiä ajattelevia ihmisiä ja työyhteisöjä, joissa jokaisen on mahdollista viihtyä, voida hyvin, tuntea itsensä arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Tällaisessa yhteisössä voi tasavertaisesti tuoda esiin myös itselle tärkeitä asioita tarvitsematta varoa tai salata esim. perhettään. Heteroille perheestä, mökkiviikonlopuista, lapsista, lomamatkoista ja muista yksityisasioista kertominen työpaikalla on aina ollut ihan itsestään selvä oikeus ja arkinen tapa - joten Laaksolan viesti oli hyvin selvä: jos olet homo, sinua voidaan koulumaailmassa "suvaita" (= sietää), jos pidät "yksityisasiasi" visusti omana tietonasi. Kyseisen pääkirjoituksen jälkeen mietin vakavasti, haluanko kuulua tällaiseen ammattijärjestöön.

Minkä mallin ja kasvuympäristön tällainen aikuisten maailma tarjoaisi lapsille ja nuorille, jotka vallan hyvin vaistoavat sairaan työyhteisön, vähättelyn ja muut tulehtuneet aikuisten väliset suhteet? Paras kasvuympäristö nuorille on avoin, kommunikoiva, ongelmien kohtaamiseen ja ratkaisuun kykenevä, keskusteleva, tasa-arvoinen, toista ihmistä arvostava, kunnioittava ja tukeva. Jos kouluyhteisön aikuiset kykenevät käytännössä (ei vain juhlapuheiden tasolla) näyttämään oppilaille terveen yhteisön mallia, oppilaatkin kokevat, että heidän on hyvä olla, jokainen voi luottaa toisen tukeen - eikä oman kokemukseni mukaan paljon tapetilla ollutta koulukiusaamistakaan esiinny (siinä määrin kuin kouluissa, joissa aikuisten työyhteisö on epäterve).