Rotalle jälleen erinomaisen osuva kohde, Omena on aina paljon vaikeampi, kuten tämänkin vuoden kyseenalainen valinta osoittaa...
Seta palkitsi Suomen Big Brother -talon - Antipalkinto Opettaja-lehden päätoimittajalle (juttukommentit)
Samaa mieltä, rotalle oikea kohde. Itse opettajana olen hyvin kyllästynyt ahdasmieliseen koulumaailmaan ja kohtaamiini asenteisiin (avoimen vihamielisyyden sijaan vaikeampaa on kätketympi viha, epäluottamus ja inho, josta voi seurata poissulkemista (yhteisön toiminnoista), välttelyä, ammattitaidon kyseenalaistamista, vähättelyä jne.)
Toki (ja onneksi!) päinvastaisiakin kokemuksia on: on myös kypsiä ajattelevia ihmisiä ja työyhteisöjä, joissa jokaisen on mahdollista viihtyä, voida hyvin, tuntea itsensä arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Tällaisessa yhteisössä voi tasavertaisesti tuoda esiin myös itselle tärkeitä asioita tarvitsematta varoa tai salata esim. perhettään. Heteroille perheestä, mökkiviikonlopuista, lapsista, lomamatkoista ja muista yksityisasioista kertominen työpaikalla on aina ollut ihan itsestään selvä oikeus ja arkinen tapa - joten Laaksolan viesti oli hyvin selvä: jos olet homo, sinua voidaan koulumaailmassa "suvaita" (= sietää), jos pidät "yksityisasiasi" visusti omana tietonasi. Kyseisen pääkirjoituksen jälkeen mietin vakavasti, haluanko kuulua tällaiseen ammattijärjestöön.
Minkä mallin ja kasvuympäristön tällainen aikuisten maailma tarjoaisi lapsille ja nuorille, jotka vallan hyvin vaistoavat sairaan työyhteisön, vähättelyn ja muut tulehtuneet aikuisten väliset suhteet? Paras kasvuympäristö nuorille on avoin, kommunikoiva, ongelmien kohtaamiseen ja ratkaisuun kykenevä, keskusteleva, tasa-arvoinen, toista ihmistä arvostava, kunnioittava ja tukeva. Jos kouluyhteisön aikuiset kykenevät käytännössä (ei vain juhlapuheiden tasolla) näyttämään oppilaille terveen yhteisön mallia, oppilaatkin kokevat, että heidän on hyvä olla, jokainen voi luottaa toisen tukeen - eikä oman kokemukseni mukaan paljon tapetilla ollutta koulukiusaamistakaan esiinny (siinä määrin kuin kouluissa, joissa aikuisten työyhteisö on epäterve).
Toki (ja onneksi!) päinvastaisiakin kokemuksia on: on myös kypsiä ajattelevia ihmisiä ja työyhteisöjä, joissa jokaisen on mahdollista viihtyä, voida hyvin, tuntea itsensä arvostetuksi juuri sellaisena kuin on. Tällaisessa yhteisössä voi tasavertaisesti tuoda esiin myös itselle tärkeitä asioita tarvitsematta varoa tai salata esim. perhettään. Heteroille perheestä, mökkiviikonlopuista, lapsista, lomamatkoista ja muista yksityisasioista kertominen työpaikalla on aina ollut ihan itsestään selvä oikeus ja arkinen tapa - joten Laaksolan viesti oli hyvin selvä: jos olet homo, sinua voidaan koulumaailmassa "suvaita" (= sietää), jos pidät "yksityisasiasi" visusti omana tietonasi. Kyseisen pääkirjoituksen jälkeen mietin vakavasti, haluanko kuulua tällaiseen ammattijärjestöön.
Minkä mallin ja kasvuympäristön tällainen aikuisten maailma tarjoaisi lapsille ja nuorille, jotka vallan hyvin vaistoavat sairaan työyhteisön, vähättelyn ja muut tulehtuneet aikuisten väliset suhteet? Paras kasvuympäristö nuorille on avoin, kommunikoiva, ongelmien kohtaamiseen ja ratkaisuun kykenevä, keskusteleva, tasa-arvoinen, toista ihmistä arvostava, kunnioittava ja tukeva. Jos kouluyhteisön aikuiset kykenevät käytännössä (ei vain juhlapuheiden tasolla) näyttämään oppilaille terveen yhteisön mallia, oppilaatkin kokevat, että heidän on hyvä olla, jokainen voi luottaa toisen tukeen - eikä oman kokemukseni mukaan paljon tapetilla ollutta koulukiusaamistakaan esiinny (siinä määrin kuin kouluissa, joissa aikuisten työyhteisö on epäterve).
Rotta meni tosiaan ihan osuvaan kohteeseen, mutta Omena sen sijaan ei ehkä niinkään, kuten parissa aikaisemmassakin kommentissa jo vähän vihjattiin.
Perusteluissa kiitetään Big Brotherin tuotantoyhtiötä uudesta tavasta näyttää homoseksuaalisuutta. Sarjassa homot ovat kuitenkin olleet ja esiintyneet lähinnä kuin joissain perinteisissä sketsisarjoissa, mikä on selvästi ollut tuotantotiimin tarkoituksenakin. Kiljuvat, valittavat, riehuvat, sääntöjä rikkovat ja asioita reilusti suurentelevat hintit tuskin juuri ihmisten mielikuvaa homoista parantavat, eikä niissä myöskään ole mitään uutta tavalliselle kansalaiselle.
Perusteluissa kiitetään Big Brotherin tuotantoyhtiötä uudesta tavasta näyttää homoseksuaalisuutta. Sarjassa homot ovat kuitenkin olleet ja esiintyneet lähinnä kuin joissain perinteisissä sketsisarjoissa, mikä on selvästi ollut tuotantotiimin tarkoituksenakin. Kiljuvat, valittavat, riehuvat, sääntöjä rikkovat ja asioita reilusti suurentelevat hintit tuskin juuri ihmisten mielikuvaa homoista parantavat, eikä niissä myöskään ole mitään uutta tavalliselle kansalaiselle.
- 4 / 11
- smo
- 25.7.2010 14:09
Se kuva mitä minulle BB:stä (koskaan sitä katsomatta) on jäänyt, siinä todella on vahvistettu vähemmän mairittelevia stereotypioita homoseksuaalisuudesta. Omat käsitykseni ovat tosin peräisin lähinnä iltapäivälehdistä, sosiaalisessa mediassa käytävästä keskustelusta ja muuten sattumalta kuulemistani kommenteista.
Rotta meni aivan oikeaan osoitteeseen (pääkirjoituksen lukemisen jälkeen olen toivonut sen saavan rotan - ansaitusti!).
Muusta olen lähinnä vain järkyttynyt. Ilmaisen syvän paheksuntani Setalle tässä.
Muusta olen lähinnä vain järkyttynyt. Ilmaisen syvän paheksuntani Setalle tässä.
Nojaa, mitä nyt olen seurannut tätä "syvää paheksuntaa" niin perustelut sille on aika kehnot. Metsää ei taas nähdä puilta ja tukeudutaan iltapäivälehtien tuomaan mielikuvaan ...
Minusta Seta osoitti tässä BB-valinnassaan rohkeutta nähdä kulissien taakse. Itse olen seurannut BB:tä alusta asti ja on siellä kyllä ihan kaikenlaisia ihmisiä, myös meistä homoistakin - tottahan se on, että ne kaikkein räikeimmät jäävät mieliin parhaiten - mutta niin se menee oikeassakin elämässä.
Minusta Seta osoitti tässä BB-valinnassaan rohkeutta nähdä kulissien taakse. Itse olen seurannut BB:tä alusta asti ja on siellä kyllä ihan kaikenlaisia ihmisiä, myös meistä homoistakin - tottahan se on, että ne kaikkein räikeimmät jäävät mieliin parhaiten - mutta niin se menee oikeassakin elämässä.
BB:lle omena, järkyttävää.
Tulipa tässä mieleen sellainen tuotantoyhtiö, joka todellakin ansaitsisi tuon Asiallisen tiedon omena -palkinnon, toisin kuin tämä Metronome Film & Television. Kyseessä on nimittäin FremantleMedia, jolle palkinto kuuluisi kaikkien tunteman tv-sarjan, Salattujen elämien, johdosta.
Sarjassa on sen yli kymmenenvuotisen historian aikana kuvattu erittäin realistisesti useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ongelmia. Mukana on ollut muun muassa niin homoseksuaalisen nuoren miehen kuin nuoren naisenkin kaapista tulo -prosessin tarkka kuvaaminen, armeijaan ja homoihin liittyvien kysymysten käsitteleminen sekä pari kulissiavioliitossa elänyttä ja lapsiakin siinä hankkinutta homoseksuaalia hahmoa. Sarjassa on kuvattu paljon homoseksuaalien kokemaa syrjintää sekä ennakkoluuloja, ja käsitelty puutteellisia oikeuksia. Sarjassa homoseksuaalisia hahmoja kuvataan aidosti, täysin tavallisina ihmisinä. Sarja on auttanut ja auttaa luomaan homoseksuaalisuudesta juuri sellaista arkipäiväistä kuvaa kuin pitääkin.
Salatut elämäthän on tietysti fiktiota, ja sarjassa on runsaasti kunnon saippuasarjalle ominaisia piirteitä. Hahmot vaihtavat seurustelukumppaniaan kuin vaatteitaa, ja juonenkäänteet ovat välillä mitä epärealistisimpia. Se ei kuitenkaan juuri sarjan tekemän työn arvoa vähennä.
Täytyy kyllä sanoa, että on suorastaan häpeä, että 90-luvun sketsisarjojen tavoin homoja kuvaava naurettava rahastus ja viihdeohjelma palkitaan, kun samalla tällaiset oikeat ansiot jätetään huomiotta.
Sarjassa on sen yli kymmenenvuotisen historian aikana kuvattu erittäin realistisesti useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ongelmia. Mukana on ollut muun muassa niin homoseksuaalisen nuoren miehen kuin nuoren naisenkin kaapista tulo -prosessin tarkka kuvaaminen, armeijaan ja homoihin liittyvien kysymysten käsitteleminen sekä pari kulissiavioliitossa elänyttä ja lapsiakin siinä hankkinutta homoseksuaalia hahmoa. Sarjassa on kuvattu paljon homoseksuaalien kokemaa syrjintää sekä ennakkoluuloja, ja käsitelty puutteellisia oikeuksia. Sarjassa homoseksuaalisia hahmoja kuvataan aidosti, täysin tavallisina ihmisinä. Sarja on auttanut ja auttaa luomaan homoseksuaalisuudesta juuri sellaista arkipäiväistä kuvaa kuin pitääkin.
Salatut elämäthän on tietysti fiktiota, ja sarjassa on runsaasti kunnon saippuasarjalle ominaisia piirteitä. Hahmot vaihtavat seurustelukumppaniaan kuin vaatteitaa, ja juonenkäänteet ovat välillä mitä epärealistisimpia. Se ei kuitenkaan juuri sarjan tekemän työn arvoa vähennä.
Täytyy kyllä sanoa, että on suorastaan häpeä, että 90-luvun sketsisarjojen tavoin homoja kuvaava naurettava rahastus ja viihdeohjelma palkitaan, kun samalla tällaiset oikeat ansiot jätetään huomiotta.
- 9 / 11
- smo
- 28.7.2010 7:48
Minäkin voisin allekirjoittaa Is:n kirjoituksen.
Olen kyllä aika yllättynyt, että täällä surutta luokitellaan BB-talon homoja "hinteiksi". Homoväestön sisällä on ilmeisesti hyvää ja huonoa väkeä. Hintti on raskaamman luokan haukkumasana, jota vanhemmat heteromiehet käyttävät.
Olen jonkun verran seurannut BB:tä toisesta tuotantokaudesta alkaen ja nauttinutkin siitä, kuten monesta muustakin viihdesarjasta (="hömpästä"). BB:n osanottajat ovat kuitenkin mukana omina itsenään ohjelmassa ja tulevat vakikatselijoille tutummiksi kuin moni tuttu. BB:n homot/biit ovat olleet kaikki hyvin erilaisia keskenään, joskin "reaalimaailman" ihmisiin verrattuna sosiaalisempia.
Salkkareitakin on tullut seurattua, mutta kuten täällä jo on mainittu, niin ohjelmassa on kysymys fiktiosta ja omasta mielestäni sarjan homohahmot ovat olleet lähinnä kiiltokuvahahmoja (erityisesti verrattuna sarjan muihin hahmoihin, joille sattuu koko ajan kaikkea). Sarjan viehätys minulle on lähinnä söpöissä miespuolisissa näyttelijöistä, joista jännittää paljastuuko hahmo homoksi jossain vaiheessa. Pieniä vihjeitä silloin tällöin heitellään, joskin vähän pahalta tällä hetkellä näyttää (sarjassa kun taidetaan laskea sen varaan, että yksi homo/lesbo päärooli riittää kerralla).
Salkkareitakin on tullut seurattua, mutta kuten täällä jo on mainittu, niin ohjelmassa on kysymys fiktiosta ja omasta mielestäni sarjan homohahmot ovat olleet lähinnä kiiltokuvahahmoja (erityisesti verrattuna sarjan muihin hahmoihin, joille sattuu koko ajan kaikkea). Sarjan viehätys minulle on lähinnä söpöissä miespuolisissa näyttelijöistä, joista jännittää paljastuuko hahmo homoksi jossain vaiheessa. Pieniä vihjeitä silloin tällöin heitellään, joskin vähän pahalta tällä hetkellä näyttää (sarjassa kun taidetaan laskea sen varaan, että yksi homo/lesbo päärooli riittää kerralla).