Uskonsisaret: Order of Perpetual Indulgence

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • vaeltaja2006
  • 3

Berliinin fetissipääsiäisjuhlille on saapunut arviolta 10 000 vierasta. Pääsiäispäivänä iltapäivällä on perinteinen pääsiäiskävely, jota johtavat nunniksi pukeutuneet Perpetual Indulgenz -sisaret. Kävely päättyy Cafe PositivHIViin, jossa nautitaan hyväntekeväisyysgulassilounas ja nunnilla on oma show.


Viime vuosina Perpetuelle Indulgenz -sisaria on nähty lukemattomissa erilaisissa HLBTI-tapahtumissa. Kun vihittiin katu Magnus Hirscghfeltin kunniaksi, siellä poliitikkojen keskellä sisaret olivat koreineen keräämässä rahaa aids-työhön. Samoin Folsom Europen väentungoksessa kierteli sisarten partioita fetisismiesten keskellä. (Kuvassa on Mutter Daphne Folsom-tapahtumassa 2008). Kun vihittiin homomuistomerkki, sielläkin oltiin paikalla.

The Sisters of Pertetual Indulgence on maailmanlaajuinen yhteisö, johon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Tämä nunniksi pukeutuneiden veljeskunta haluaa levittää iloa, henkisyyttä ja suvaitsevaisuutta, ja se toimii erityisesti keräämässä varoja erilaisiin HIV- ja aids-projekteihin.


Perpetual Indulgence

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa "ikuisia aneita". Mutta sen voi ymmärtää myös ikuisena irrotteluna tai ikuisena irstailuna. Hengelliset termit voi ymmärtää monin tavoin.


Historia


Sisarjärjestön historia on pitkä. Se sai alkunsa jo pitkänä perjantaina 1979 San Fransiscosta. Jo alusta alkaen he halusivat auttaa queer-yhteisön heikoimpia. Kerätyillä rahoilla avustettiin mm. lääkärissäkäyntejä ja oikeusavun saantia. Jatkuva läsnäolo sai aikaan sen, että sisaret alettiin hyväksyä osaksi HLBTI-yhteisöä. He olivat kaikkialla mukana: gaymarsseilla, mielenosoituksissa, jne. Yksi sisarorganisaation perustajajäsen oli osallistunut 1977 Iowassa Sound of Music -musikaalin teatteriesitykseen, ja sieltä saatiin ensimmäiset nunnapuvut.

Kun AIDS-epidemia puhkesi 1982, sisarjärjestö oli valmiina toimimaan. Toimintaa johtivat koulutetut sairaanhoitajat Sr. Florence Nightmare ja Sr. Roz Erection. He tekivät ensimmäiset turvaseksioppaat: Play Fair. Oppaassa käytettiin seksuaalisuudelle myönteistä kieltä ja annettiin käytännön ohjeita. Moraalista etusormea ei heristelty. Sisarkunta järjesti myös ensimmäiset hyväntekeväisyystapahtumat.

Vuodesta 1984 lähtien toiminta on laajentunut muuallakin maailmalle: ensin Amerikkaan, sitten Australiaan (1984), Aasiaan, Eurooppaan (Lontoo 1987) ja Etelä-Amerikkaan (1998). Sirsarten omia taloja eli "päämajoja" on monissa kaupungeissa ympäri maailmaa.


Organisaatio

Sisarten järjestöorganisaatio on haettu jostain nunnalaitoksen puolelta. Yleensä tarvitaan arkkiabbedissa (=luostarilaitoksen johtajan virassa oleva). Heidelbergin ensimmäinen arkkiabbedissa oli arkkiabbedissa Johanna Indulgentia Tara Maria Benedicta Benuva. Vaikka on levittäydytty maailmalle, päämaja on edelleen San Fransiscossa. Kun joukko sisaria alkaa toimia yhdessä, he muodostavat "talon". Aloittelevat jäsenet ovat aspiranteja. Sen jälkeen alkaa koulutusaika noviisina, ja vasta sitten pääsee sisareksi. Sisaren tuntee valkoisiksi maalatuista kasvoista.

Euroopassa sisaret joutuvat toimimaan yhdistys-muotoisesti. Yhdistystä johtaa "äiti". On myös gardisteja ja enkeleitä. Gardistit tekevät julkisuustyötä ja enkelit ovat apujoukkoa.

Maailmanlaajuinen kokous eli konklaavi pidettiin viimeksi vuonna 2009 Seattlessa.

3 kommenttia

Tällainen toiminta o tosi ihanaa. Miksi Suomes ei o tätä?
Suomessa odotetaan, että joku muu tekee. Virasto tms.

Jonkun on oikeasti tehtävä aloite ja lähdettävä liikkeelle keräämään porukka, joka toteuttaa idean.