Belgrad: Lahjapöydät vaiensivat median?
Aamun Helsingin Sanomat kertoo venäläisten voitosta. Jutussa on muutama lause, jotka pistävät silmään:
"Belgradin kisaisännyyttä ehdittiin ennakkoon arvuutella muutamaankin otteeseen, kun maan poliittinen tilanne kuumentui alkuvuodesta Kosovon itsenäistymisjulistuksen vuoksi. Samoin serbialaisten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen herätti keskustelua.
Kisakaupunkiin saapuneita median edustajia kehotettiin olemaan puuttumasta kumpaankaan aiheeseen paikallisten kanssa.
Välikohtauksilta vältyttiin kisaviikkojen ajan…..Nyt Belgrad näyttäytyi rauhallisena kaupunkina, joka piti huolen, että Euroviisu-iltana Belgradissa on maailman parhaat bileet".
Näinhän se ilmeisesti menee. Kaupunkiin saapui enenmmän mediaväkeä kuin koskaan, ja heidät hoidettiin hiljaisiksi runsailla lahjoilla, retkillä, syömisellä ja juomisella. YLEn kisaraportissakin mainittiin, että politiikka ja laulukisat on pidettävä erillään. Ihan niin kuin olympialaisissakin. Maassa tapahtukoon mitä vaan, mutta meidän juhliin se ei vaikuta.
EBU vältteli viimeiseen asti puhumasta homoista, kun asia nousi päivänvaloon. YLEn nettisivuilla bloggaaja Asko välttelee asiaa yhtä tehokkaasti. Mutta ihanaa siellä oli.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Näitä asioita ei meille ole kerrottu
Frankfurtilaisen Radio Subin toimittaja oli viisumatkalla Belgradissa. Hän on yksi niitä harvoja, joka raportoi juuri äsken myös Serbian homovihasta. Belgradissa on lähes näkymätön gay-elämä. Monet miehet elävät bi-seksuaalisuuden peitetarinan alla. Se vaatii jatkuvaa kaksoiselämää oman perheen suuntaan. Belgradiin matkustaneiden homomiesten piti olla varovaisia. Suurimmassa serbialaisessa iltapäivälehdessä oli lauantaina kiihotuskirjoitus. Etusivulla oli kahden suutelevan miehen isokokoinen kuva. Heidät oli kuvattu virallisella euroviisujen klubilla. Otsikossa kerrottiin, että virallinen viisuklubi on täynnä homoja. "Paholainen on saapunut Belgradiin". Lauantaina oli myös jalkapallo-ottelu ja kaupungilla paljon jalkapallohuligaaneja. Kahden Berliinistä kotoisin olevan miehen kimppuun todella hyökättiin. Eikä kyse ollut ryöstöstä, vaan vihasta. Tapauksia ehkä oli muitakin, mutta niistä vaietaan.
Mutta Radio Subin toimittaja sanoi myös tutustuneensa moniin mukaviin belgradilaisiin homoihin, ja nämä toivoivat, että maasta välittyisi ystävällinen kuva.
Heterotiedotusvälineet eivät kerro mitään homoista ja homovihasta. Saadaanko vihdoin homolehden toimittaja Moskovan euroviisuihin katselemaan muutakin kuin glamouria ja Suomen superjätkiä (eiköhän meiltä löydy Moskovaankin joukko härkämäisiä machoja)? Joka tapauksessa: tiedottamiseen tarvittaisiin hieman monipuolisempaa näkökulmaa.
Sopivasti heti Belgradin jälkeen Amnesty kertoo aamun Helsingin Sanomissa, että Kiinassa ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet olympialaisten alla. On "uudelleenkoulutusta" pakkotyön kautta, kotiaresteja tai karkotuksia entisille kotiseuduille. Pekingiä putsataan olympiakisoja varten. Kun Helsinkiä putsattiin pultsareista ennen ETYK-kokousta 1980-luvulla, poliisi vei heitä kauas keskustasta ja jätti sinne. Poliisin toiminta todettiin jälkikäteen laittomaksi. Ja miltä tuntuisi, jos Helsinki putsattaisin homoista. Kaikki homoksi tunnetut kärrättäisiin takaisin kotipaikkakunnilleen määräyksellä, että siellä on pysyttävä tai tulee vankeutta.
Entä poliitikot? He vakuuttavat, että urheilu ja politiikka on pidettävä erillään. Kuitenkin koko valtiojohto haluaa osallistua kisaturisteina olympialaisiin. Miksi sinne on sellainen hinku, kysyy Amnesty.
*****
Pitäisikö vihdoin uskoa, että politiikka ja urheilu ovat kaksi täysin erilaista maailmaa. Samalla tavalla euroviisukisat ja politiikka haluttiin pitää erillään. Terveisiä vaan Belgradin ainoaan homobaariin.