Priscilla, aavikon kuningatar Helsingin kaupunginteatterissa elokuussa

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • Sami Mollgren
  • 5

Australialaislähtöinen Priscilla, aavikon kuningatar -musikaali saa ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä elokuussa 2022. Bernadetten roolissa nähdään transtaustainen näyttelijä Clarissa Jäärni.

Alkuperäisen The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert (1994) elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut australialainen Stephan Elliot. Komediallinen road movie kertoo kolmen drag-artistin matkasta Australian erämaan poikki. Sydneystä käynnistyvän matkan päämääränä on Alice Springs, jossa ryhmän on määrä esiintyä. Kulkuvälineenä heillä on Priscillaksi nimetty bussi, jossa kolmikko - Bernadette (elokuvassa Terence Stamp), Tick (Hugo Weaving) ja Adam (Guy Pearce) - asuvat. Elokuva palkittiin parhaasta pukusuunnittelusta Oscarilla vuonna 1994. Puvustuksen tekivät Lizzy Gardiner ja Tim Chappel.

Kaupunginteatterin verkkosivuilla kerrotaan, että kolmessakymmenessä vuodessa moni asia on mennyt eteenpäin, mikä otetaan huomioon niin puvustuksesta kuin roolihahmojen käyttäytymisessä.

- Meidän versio yritetään saada niin paljon tähän päivään kuin mahdollista. Ihmiskunta ja monet stereotypiat ovat muuttuneet, sanoo ohjaaja Samuel Harjanne.

Elokuvassa ja musikaaliversioissa ympäri maailman Bernadetten roolin on usein näytellyt mies. Helsingin kaupungintetterissa nähtävän toteutuksen roolissa nähdään transtaustainen näyttelijä, Clarissa Jäärni.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- Olen todella ylpeä tästä roolista. Mielestäni ei olisi ollut enää mitään muuta tapaa, Jäärni sanoo.

Syksyllä 2021 näyttelijähaun ympärillä käytiin keskustelua siitä, pitäisikö transnaisen roolin kuulua vain transnaisille vai voivatko transnaista kuvaavaa roolia esittää muutkin. Joidenkin asiaa kommentoineiden mukaan koko toteutus pitäisi jättää tekemättä, mikäli transtaustaista näyttelijää ei löytyisi.

- Lähtökohtamme oli, että haluamme transtaustaisen näyttelijän, mutta tiesimme myös pienen maan realiteetit. Musikaalissa pitää ottaa huomioon laulu-, tanssi- ja näyttelijäntyön taito ja kaikki muu mitä roolikuvaukseen tulee. Onneksemme löysimme Clarissan, joka on tosi nappivalinta, Harjanne kertoo kaupunginteatterin verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa.

5 kommenttia

Priscillan alkuperäinen kässäri ja näyttelijäsuoritukset ovat upea kokonaisuus.

Minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka elokuvan tarina saadaan sovitettua teatterin näyttämölle. Kyllähän teatterin tekijät ovat yltäneet aikamoisiin suorituksiin. Lähiesimerkkinä vaikkava juuri tv:ssä esitetty Bregenzin festivaalin Rigoletto. Se on monella tapaa huikea suoritus.
https://areena.yle.fi/1-50495520 (katsottavissa vielä vajaan kuukauden)
Sitten vaan jo kesäkuun vikan viikon Helsinkin Pride 2022:n juhlakulkueeseen rekan katolle Priscilla-drag/trans-hahmo näkyvästi esille. Luulisi teatterin tuon verran älyävän mainostuspaikka-potentiaalinkin.

Jotkut voivat toki mietiskellä sitä, että ovatko Priscilla -elokuvan päähenkilöt drag- vaiko trans-ihmisiä? Ja miten siihen istuu se että Bernadetten roolissa nähdään transtaustainen näyttelijä Clarissa Jäärni. Noihin asioihinhan, mitä sukupuoli- tai seksuaalisuus-identiteettiä edustava saa esittää mitäkin teatterissa, on suhtauduttu hyvin tiukasti. Noh, ehkä Bernadette oli trans, eikä drag.

Teattereiden arkkitehtuureissa, katsomosijoitteluissa on se rajoittava outous, että teatterikatsomoita ei ole oikein älytty rakentaa samaan tapaan kuin Musiikkitalossa, eli teattereissa varsin antaumuksellisempaan puolipyöreämpään tai kolmannespyöreään muotoon estradin kanssa.

Tosin erityisesti Priscilla-teatteriversiolle ja monelle muullekin teatteriesitykselle olisi yleisösosiaalisuudenkin, katsomokunnan ja teatteriesittäjien vuorovaikutuksenkin kannalta eduksi muutenkin toisenlaiset katsomoratkaisut.
Esimerkiksi Euroviisuissa ja vanhoissa jazz-klubeissa usein olevat pöytäseurue- tai looshi-ratkaisut ollsivat katsomoina erinomaista moninaisuutta. Niitä ei ilmeisesti ole rakennettu, kun epäsosiaalisemmat tiuhat penkkirivistöt ovat kustannustehokkaampia, katsomotunnelmien kustannuksella. Teatteritalojen rakenteluissa uhrataan varoja valitettavasti muuhun, kuin olennaiseen - tuohan näkyi viimeksi Helsingissäkin Tanssi(estradiesitysten) talonkin rakentelussa, johon kului yli 15 miljoonaa euroa ja silti talosta jäivät pois tanssijoiden harjoitustilat kokonaan ja 2 esityssaliakin ovat kokolailla karut toteutukseltaan. Noh, Musiikkitaloon taisi upota sen sijaan jopa 190 miljoonaa euroa.

Priscilla-elokuvan teatteriversion toteutuksessa sinällään ei varmastikaan ole sen kummempaa haastetta, kuin on ollut esim. Tuntemattoman sotilaan kirjan elokuvaversioiden teatteriestradi-inkarnaatioissakaan. Sen elokuvaversiostahan ei kannata teatteriversiossa orjallisesti plagioida sellaisenaan, vaan senhän voi jopa osin, keskeisiltä elementeiltään muokata selvästi erilaiseenkin ympäristöön ja tuoda siihen siten uusiakin mielenkiintoisia nyansseja, elokuvatarinan ydinasioita silti unohtamatta.