Priscillan alkuperäinen kässäri ja näyttelijäsuoritukset ovat upea kokonaisuus.
Minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka elokuvan tarina saadaan sovitettua teatterin näyttämölle. Kyllähän teatterin tekijät ovat yltäneet aikamoisiin suorituksiin. Lähiesimerkkinä vaikkava juuri tv:ssä esitetty Bregenzin festivaalin Rigoletto. Se on monella tapaa huikea suoritus. https://areena.yle.fi/1-50495520 (katsottavissa vielä vajaan kuukauden)
Sitten vaan jo kesäkuun vikan viikon Helsinkin Pride 2022:n juhlakulkueeseen rekan katolle Priscilla-drag/trans-hahmo näkyvästi esille. Luulisi teatterin tuon verran älyävän mainostuspaikka-potentiaalinkin.
Jotkut voivat toki mietiskellä sitä, että ovatko Priscilla -elokuvan päähenkilöt drag- vaiko trans-ihmisiä? Ja miten siihen istuu se että Bernadetten roolissa nähdään transtaustainen näyttelijä Clarissa Jäärni. Noihin asioihinhan, mitä sukupuoli- tai seksuaalisuus-identiteettiä edustava saa esittää mitäkin teatterissa, on suhtauduttu hyvin tiukasti. Noh, ehkä Bernadette oli trans, eikä drag.
Teattereiden arkkitehtuureissa, katsomosijoitteluissa on se rajoittava outous, että teatterikatsomoita ei ole oikein älytty rakentaa samaan tapaan kuin Musiikkitalossa, eli teattereissa varsin antaumuksellisempaan puolipyöreämpään tai kolmannespyöreään muotoon estradin kanssa.
Tosin erityisesti Priscilla-teatteriversiolle ja monelle muullekin teatteriesitykselle olisi yleisösosiaalisuudenkin, katsomokunnan ja teatteriesittäjien vuorovaikutuksenkin kannalta eduksi muutenkin toisenlaiset katsomoratkaisut.
Esimerkiksi Euroviisuissa ja vanhoissa jazz-klubeissa usein olevat pöytäseurue- tai looshi-ratkaisut ollsivat katsomoina erinomaista moninaisuutta. Niitä ei ilmeisesti ole rakennettu, kun epäsosiaalisemmat tiuhat penkkirivistöt ovat kustannustehokkaampia, katsomotunnelmien kustannuksella. Teatteritalojen rakenteluissa uhrataan varoja valitettavasti muuhun, kuin olennaiseen - tuohan näkyi viimeksi Helsingissäkin Tanssi(estradiesitysten) talonkin rakentelussa, johon kului yli 15 miljoonaa euroa ja silti talosta jäivät pois tanssijoiden harjoitustilat kokonaan ja 2 esityssaliakin ovat kokolailla karut toteutukseltaan. Noh, Musiikkitaloon taisi upota sen sijaan jopa 190 miljoonaa euroa.
Priscilla-elokuvan teatteriversion toteutuksessa sinällään ei varmastikaan ole sen kummempaa haastetta, kuin on ollut esim. Tuntemattoman sotilaan kirjan elokuvaversioiden teatteriestradi-inkarnaatioissakaan. Sen elokuvaversiostahan ei kannata teatteriversiossa orjallisesti plagioida sellaisenaan, vaan senhän voi jopa osin, keskeisiltä elementeiltään muokata selvästi erilaiseenkin ympäristöön ja tuoda siihen siten uusiakin mielenkiintoisia nyansseja, elokuvatarinan ydinasioita silti unohtamatta.
Olen ymmärtänyt, että Bernadetten hahmo on alkuaan mietitty transnaiseksi - ja on samalla drag-taiteilija. Tick ja Adam ovat drag-taiteilijoita. Homoseksuaalisuutensa elämässään myöhemmin löytänyt Tick on edelleen virallisesti avioliitossa vaimonsa kanssa, ja heillä on yhteinen poika. Adam on nuorempi ja ilmeisesti löytänyt seksuaalisuutensa jo varhaisessa vaiheessa. Matkalta löytyy myös mekaanikko Bob joka sittemmin lähentyy Bernadetten kanssa.
Lokerot ehkä auttavat jäsentämään omaa maailmaa, mutta tätäkin tarinaa voi käyttää hyödyksi pohdiskelussa sen suhteen, että onko elävässä elämässä oikeastaan mikään lokeroitavissa.
Ihana elokuva, jonka La Traviata-kohtausta en unohda! Jumalan luominen on niin moninainen ja on surullista, että sen sekä Hänen hyväksymisensä Luojana on niin vaikeaa monelle.
