Lemmenjoen kertausharjoitusten jälkipuinti oikeudessa nosti jälleen esiin puolustusvoimien asenneilmapiirin

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 2

Oikeudessa käsitellään Karjalan lennoston entisen komentajan, eversti Markus Päiviön toimintaa Lemmenjoella järjestetyissä kertausharjoituksissa. Syytökset koskevat esimiesaseman väärinkäyttämistä, palvelurikosta ja kunnianloukkausta. Hänen kerrottiin esimerkiksi nimitelleen alaisiaan esimerkiksi "homorunkkareiksi".

Ruotuväki-julkaisun varusmiestoimittajana toiminut Petja Kopperoinen nostaa Facebookissa julkaisemassaan kirjoituksessa esiin puolustusvoimissa vallitsevan asenneilmapiirin ja yhä jatkuvan siihen puuttumattomuuden. 

- Homo on edelleen kirosana, homoja voidaan edelleen sorsia ja homottelu on edelleen sallittua, jopa suotavaa. On traagista kuunnella kertomuksia siitä, kuinka heteroseksuaalisuudesta eroavat peittelevät itseään viimeiseen asti astuessaan varusmiespalvelukseen. Vielä traagisempaa on kuunnella kertomuksia siitä, kuinka puolustusvoimissa työskentelevät henkilöt peittelevät itseään, kirjoittaa Kopperoinen.

Kopperoisen mukaan puolustusvoimat on yrittänyt profiloitua viime aikoina tasa-arvoisempana instituutiona, johon jokainen on tervetullut ja jossa jokaisella on mahdollisuus suorittaa asevelvollisuus. Vaikka palvelusohjesäännössä viitataan tasa-arvoisuuteen ja syrjintätapauksiin on ohjeistuksia, jätetään niitä Kopperoisen mukaan noudattamatta. Asenneilmapiiriä käsiteltiin Ruotuväki-julkaisun pääkirjoituksessa vuonna 2016, mutta se ei silloin käynnistänyt laajaa keskustelua.

- Olen kuitenkin iloinen siitä, että Päiviön homorunkkari-ivailut ovat nostaneet keskustelua esiin, toteaa Kopperoinen.

Onko homottelu ok puolustusvoimien kielenkäytössä?

2 kommenttia

On hyvä, että tämä aihe on tullut nyt kunnolla esiin jopa valtakunnan päämedioissa.
Oikeudenkäyntien puheenvuoroista ja sosiaalisen median keskusteluista tulee kyllä sellainen kuva, että joidenkin jopa kärkipaikoillakin olevien maailmankuvaan homottelu tms. kuuluu ilman muuta asiaan. Viina nosti asenteet kunnolla näkyville. "In vino veritas".
Historiaa, mutta näköjään vieläkin tätä päivää.

Olen varusmies vuosimallia 1964. Siihen aikaan varusmiespalvelus päättyi kun seinään, jos tuli ulos kaapista kantahenkilökunnalle. Kutsunnoissa minulla oli taskussa psykiatrin lausunto "keskeneräisestä seksuaalisesta identiteetistä". En uskaltanut ojentaa tuota kirjettä kutsuntalautakunnalle siksi, että kantakorttiin olisi tullut merkintä homoudesta. Epäilin sen vaikuttavan myös työuraani myöhemmin. Se pelko oli turha.
Kävin varusmiespalveluksen ongelmitta.

Koska olin saanut teknisen koulutuksen, istuin huomattavan osan varusmiesajasta esikunnassa teknisessä toimistossa niitä hommia siellä tekemässä muiden kantahenkilökuntaan kuuluvien rinnalla.

Varusmiespalveluksen lähetessä loppua minut otettiin muutamia kertoja puhutteluun siitä, että heillä olisi tiedossa erinomainen tehtävä, joka olisi juuri sopiva minulle. Tuo tehtävä oli todella houkutteleva. Pohdin, että jos homouteni jostakin syystä paljastuisi, työt päättyisivät siihen paikkaan. En ottanut paikkaa vastaan. Se päätös vaikutti suoraan uranvalintaani, joka ei toki ollut huono sekään. Tietotekniikasta ja -liikenteestä tuli elämänmittainen tehtävä.

Vuonna 1964 upseerikerholla kuuli viinanhouruisemmat homovitsit ja -puheet: "Kaikki homot pitäisi tappaa jne."

Liityin varusmiespalvelun jälkeen aselajini kiltaan. Saunaillat olivat kaikkein kamalimpia. Laskin, että keskimäärin 5 minuutia sen jälkeen kun vaatteet oli riisuttu ja kaljapullo saatu eteen, ensimmäinen homovitsi lensi. Erosin suhteellisen pian killasta.