Sairausleima coming-out -prosessissa
Saksassa homo- ja lesbojärjestöt vaativat, että sairausluokituksesta on poistettava diagnoosi "psyykkiset häiriöt, jotka liittyvät seksuaaliseen kehitykseen ja suuntautumiseen" (F66.- ICD-10 Gm). Homo- ja lesbojärjestöjen mukaan sitä diagnoosia käytetään homo-, lesbo- ja bipotilaiden etujen vastaisesti. Diagnoosilla patologisoidaan ristiriita, joka syntyy heteronormatiivisista odotuksista ja yhteiskunnallisesta syrjinnästä coming-out -prosessien aikana. Homot ja lesbot joutuvat siinä elämänvaiheessa vaikeaan tilanteeseen, koska he joutuvat elämään yhteiskunnassa, johon he eivät ole tervetulleita. Heitä ei pidä lisää stigmatisoida ja leimata sairaiksi.
Jos nuorta ihmistä ei hyväksytä coming-out -prosessin aikana, kyseessä ei ole persoonallisuus- tai käyttäytymishäiriö. Diagnoosi "itseä häiritsevä seksuaalinen orientaatio" luo pohjaa vaarallisille terapioille, joilla yritetään muuttaa seksuaalista suuntautumista homosta heteroksi.
Coming-out -prosessissa olevien homo-, lesbo- ja transihmisten vaikeudet pitää ottaa vakavasti, mutta tuon sairausluokituksen käyttäminen vain lisää ennakkoluuloja ja on poliittisesti vaarallista.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Saksalaiset homo- ja lesbojärjestöt ovat kääntyneet mm. WHOn puoleen tässä asiassa.
(LSVD)
4 kommenttia
Suomessa tietooni ei ole tullut, että tähän periaatteeseen olisi vedottu eheytysterapioiden yhteydessä. Puolustusvoimilla tietääkseni on edelleen omassa sairausluokituksessaan käytössä diagnoosi "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus". Sillä on kenties haluttu helpottaa palveluksesta vapauttamista. Tätä periaatetta en ole tarkistanut.
JuhaniV kirjoitti: "Suomessa tietooni ei ole tullut, että tähän periaatteeseen olisi vedottu eheytysterapioiden yhteydessä. Puolustusvoimilla tietääkseni on edelleen omassa sairausluokituksessaan käytössä diagnoosi "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus". Sillä on kenties haluttu helpottaa palveluksesta vapauttamista. Tätä periaatetta en ole tarkistanut."
Juhani, olen eri mieltä. Ihmisiä ei liene mitenkään pakkoeheytetty tms., mutta koko eheyttämisideologia lepää tämän "itseä haittaavan orientaation" ajatuksen päällä.
Jos itseä ei haittaa, ei ole mitään eheytettävää, eikö? Toisaalta meillä saa psykiatrista hoitoa suht hyvin, jos tarvitsee, myös sellainen homo, jolla on vaikeuksia hyväksyä homoutensa. Oleellinen juttu on, että eheyttäjien mielestä ei saisi mukauttaa hyväksymään itsensä homona, vaan juuri näitä ihmisiä pitäisi hoitaa eheyttämällä.
Suomalaisessa terveydenhuollossa ei perinteisesti katsota hyvällä mitään vaihtoehtoilijoita, vaan ainoastaan ammattimainen hoito on "hyvää" ja "luotettavaa". Ammattilaisia taas sitovat kaikenlaiset käypähoito-ohjeet. Mielenterveyden alalla ollaan ehkä vähemmän eksakteja, kuin muussa sairauksien hoidossa, mutta epriaate on sama.
Tästä seuraa, että eheyttämiselle ei jää oikein mitään sijaa, ellei se ole osa virallista hoitoa. Siksi epäammatillinen eheytysterapia koittaa sellaiseksi vakuuttautua ja näitä oppeja markkinoida. Tehdessään sen maallikkojen keskuudessa se ei tule saamaan helposti virallista hyväksyntää. Siksi Suomessa on monia muita maita suurempi vaara, että eheytteleminen jää kokonaan valvonnan ja oikeudellisen sääntelyn ulkopuolelle, ellei sitä sisällytetä ns. puoskarilakiin.
