Toissa päivänä Hampurissa ilmestyvässä kulttuuripitoisessa viikkolehti Zeitissa oli arvostelu Berliinin ooperan Edward II:n esityksestä. Musiikkiarvostelijan mukaan säveltäjä on homo, libreton tekijä on homo, ohjaaja on homo, kapellimestarista ei tiedetä, intendantti on homo, dramaturgi on homo. Lähes kaikki on homoa. Se tiedetään, että ooppera ja homot jollain tavoin kuuluvat yhteen. Mutta miten tämä homojen joukko sai aikaan näin surkeaa oopperaa - kielellisesti, draamallisesti, musikaalisesti.
Arvostelija jatkaa, että jos esitys olisi ollut 30 vuotta sitten silloisessa pääkaupunigssa Bonnissa, sen rohkeutta olisi ylistetty tai olisi oltu tuohtuneita. Mutta nyt Berliinissä vuonna 2017 sen teoksen aika on auttamattomasti ohi. Yhteenvetona arvostelija kirjoittaa, että Mozartilla, Alban Bergillä tai tai Verdillä ei koskaan oopperoissaan ollut kysymys pelkästä seksistä, kuten nyt mainostetaaan Edward II:ta. Toivottavasti homoelämässä osataan arvostaa muutakin – esim. hyvää taidetta tai auringonlaskuja suoraan mereen Civitavecchian ja Salernon edustalla.
Zeitin avostelua paheksuttiin: syrjintää ja homovihamielisyyttä
Saksan näyttämöiden yhdistyksen puheenjohtaja Ulrich Khuon vastasi eilen Zeit-lehden arvosteluun, jota on luettu hämmästyneinä ja järkyttyneinä. Vastaus on levinnyt laajasti aamun lehtiin. Arvostelussahan valitetaan oopperan heikkoa tasoa ja syyksi sanotaan tekijöiden homous. Sanaa ’homo’ käytetään niin, että sillä selitetään kaikki. Lähes kaikki oopperan tekijät ovat homoja eikä mitään muuta. Arvostelun mukaan oopperan laatu on surkea, kaikki vastuulliset ovat homoja.
Homous on typistetty aivan kuin olisi itsestään selvää millaisia unelmia, pyrkimyksiä ja toiveita homoilla on. Arvostelun mukaan säveltäjän, libreton tekijän ja intendentin maku on homojen makua. Ulrich Khuonin mukaan tällainen kirjoittelu on syrjivää. Sanavalinnat arvostelussa olivat ärsyttäviä: ”homot” tekevät surkeaa taidetta, homoyhteisö tekeytyy ”uhriksi” ja näyttämösovituksessa on kysymys vain ”seksistä” toisin kuin heteroseksuaalisesti tehdyissä oopperoissa läpi historian.
Kaikki yllä kuvattu on vain halua rajoittaa oopperan ilmaisua ”normaaliuden” mukaiseksi. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin ihmisten identiteettejä ei voi enää typistää yhden mallin mukaiseksi. Yksinkertaiset vastaukset eivät enää riitä. On pakko laajentaa omaa horisonttia ja kasvaa ulos perinteisistä rajoituksista. Näin siis vastattiin tiivistettynä Saksan näyttämöiden liitosta.
- - - - - -
Ovatko homojen taiteelliset aikaansaannokset ja teokset huonompia kuin heteroiden?