Nautelankosken säätiö ei häpeä Lauri Nautelan homoseksuaalisuutta tai vankeusrangaistusta

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 4

Lauri Nautelan yksityiselämä nousi uutisaiheeksi menneellä viikolla. Somessa ja Turun Sanomissa moitittiin kovin sanoin, että museo häpeää mesenaattinsa yhtä ominaisuutta. Nyt museon blogissa kuvataan, miten museo on ollut avomielinen Lauri Nautelan menneisyyden suhteen.

Lauri Nautela ei tuonut homoseksuaalisuuttaan esiin eikä ollut aktiivi homo. Mitään lehtileikkeitä ei ole, joissa hän olisi kertonut homoudestaan. Hän eli melko erakoitunutta, yksinäistä elämää eikä juurikaan poistunut kotoaan tai lähiympäristöstä.

Nautelankosken museo on antanut aineistojaan käyttöön mm. Vantaan museon Sateenkaari-Suomi -näyttelyyn ja Sateenkaari-Suomi -kirjan Nautelaa koskevan luvun tekoon. Nautelaa koskevaa materiaalia ei oli pimitetty.

Museon blogissa todetaan, että Nautela tuomittiin ja suoritti rangaistuksensa. Yhteiskunnan edessä asia on loppuunkäsitelty. Blogin kirjoittaja arvelee, että Nautela tuskin olisi halunnut, että hänen seksualainen suuntautumisensa ja vankeusrangaistus nostetaan tällä tavoin esiin.

Blogissa on joitakin kuvia Lauri Nautelasta eri elämänvaiheissa.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Blogi: http://www.nautelankoski.blogspot.fi/


Ranneliike.netin tietojen mukaan Lauri Nautela ilmeisesti oli ensimmäisen homojärjestön, Psyke ry:n toiminnassa mukana jäsenenä. Psyke aloitti toimintansa 1969. Täysin homopiirien ulkopuolella hän ilmeisesti ei ollut. Psykellä oli alaosastoja ja yhdellä niistä oli toimintaa mm. Turussa.


Nautelankoski-Säätiön vastine Turun Sanomissa perjantaina 29.4.2016 julkaistuun uutiseen "Nautelankoski-säätiö kielsi gaykätkön"


Nautelankosken museon gaykätkö - monien väärinkäsitysten summa


Taiteilijat Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger olivat yhteydessä Liedon museoon ja kysyivät mahdollisuutta laittaa ympäristötaideteokseensa liittyvä gaykätkö Nautelankosken museon alueelle. Tällöin oli puhe, että kätköön tulisi aiheeseen liittyvä yleinen mietelause. Gaykätköön suunniteltu teksti kiinnitti kuitenkin Liedon museon toiminnasta vastaavan Nautelankoski-säätiön hallituksen huomiota. Siinä nostettiin yksipuolisesti ja ehkä hieman huomiota tavoitellen esiin Lauri Nautela yksittäisenä henkilönä ja hänen kärsimänsä vankeusrangaistus, vaikka Lauri Nautela oli kiinnostava ja merkittävä henkilö aivan eri syistä. Hänen seksuaalisuutensa ei ole ollut museolle mikään erityinen juttu, vaan se on vain yksi hänen ominaisuutensa.

Lauri Nautela keräsi eläessään mittavat kulttuurihistorialliset kokoelmat, joihin sisältyy muun muassa laaja arkeologinen, raha-, posliini-, lasi-, valokuva-, kirja- ja seksologinen kokoelma. Aineistojen luettelointi on vielä kesken. Osia kokoelmista on luetteloitu, mutta yksikään osakokoelma ei ole luetteloitu ja analysoitu kokonaan. Seksologista kokoelmaa on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan esitelty tutkijoille. Muun muassa Turun vuoden 2005 Queer-seminaarin yhteydessä tehtiin erityisvierailu Nautelankosken museoon ja Lauri Nautelan entiseen kotiin. Tällöin sovittiin yhteistyöstä Turun yliopiston tutkija Lasse Kekin kanssa. Työ jäi valitettavasti kesken Lasse Kekin kuoleman vuoksi.

Sitaatti Ranneliike.net –sivulta 29.4.2016:
”"Sateenkaari-Suomi – Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa" -kirjaan Nautelan elämää kuvaavan tekstin kirjoittaja Lasse Majuri sanoo, että hän kävi ensi kertaa Nautelan museossa Turussa pidetyn queer-seminaarin yhteydessä. Häneen teki hyvän vaikutuksen se tapa, jolla kaikkea Nautelan jäämistöä käsiteltiin, ammattimaisen museaalisesti. Ryhmälle jopa rekonstruoitiin hänen kotitalonsa työpöydän tavaroita käynnin ajaksi. Jäi käsitys, että museon henkilökunnalla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja mihinkään materiaaliin tai ylipäänsä Laurin elämänkulkuun ja -tapoihin. Ilmapiiri oli avoin ja ehkä hieman myötäelävä, koska kävi kyllä ilmi, että homoseksuaalisuus oli tuottanut myös vaikeuksia Laurille. Museo tarjosi apua, kun Lasse Majuri tutki Nautelan jäämistöä Sateenkaari-Suomi -kirjaa varten. Paikalle oli myös kutsuttu Nautelan hyvin tuntenut ystävä, joka tiesi kertoa lisää Nautelan elämästä.”

Nautelankosken museo ei ole Lauri Nautelan henkilömuseo, vaan osa paikkakunnan arkeologis-kulttuurihistoriallista Liedon museota. Museon tarkoituksena ei ole mitenkään peitellä tai hävetä Lauri Nautelan homoseksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita, mutta ei myöskään nostaa sitä erityisesti esille. Lauri Nautelan oma tahto oli, että sitten kun aikaa on riittävästi kulunut, myös hänen seksologista kokoelmaansa voidaan käyttää tutkimuksessa ja näyttelyissä apuna. Lauri toivoi, että hänen omaa henkilöhistoriaansa ei nostettaisi esille, vaan että kokoelmien kautta voitaisiin homoseksuaalisuuden historiaa yleisesti tuoda esille ja mahdollisesti sitä kautta lisätä avarakatseisuutta, ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tätä toivomusta kunnioitetaan Liedon museossa.

Nautelankoski-säätiön hallitus
Pekka Jokila, puheenjohtaja
Jarkko Saari, varapuheenjohtaja, Lauri Nautelan edustaja
Matti Metsistö
Juha Vuorela
Heikki Knuutila

Liedon museo
Leena Viskari, johtaja
Terhi Ykspetäjä-Remes, amanuenssi

4 kommenttia

  • 1 / 4
  • Museon lähiasukas
  • 2.5.2016, 7.12
On hiukan kummallinen arvio, että "Hän eli melko erakoitunutta, yksinäistä elämää" ja etenkin kohta "eikä juurikaan poistunut kotoaan tai lähiympäristöstä."

Kyllähän hänellä oli ystäviä ja häntä arvostettiin kunnassa. Hän myös liikkui aivan kuten kaikki muutkin ja hänet tunnettiin seudulla. Keväisin ennen kylvöjä ja syksyisin kyntöjen jälkeen hän käyskenteli hitaasti pelloilla kädet selkänsä takana etukumarassa asennossa maata tarkkaillen ja muinaisesineitä etsien. Niitä hän vuosikymmenten aikana löysikin paljon, kuten hänen keräämistään laajoista kokoelmista näkee.

Hän liikkui asioilla myös Turussa linja-autolla. Omaa autoa hän ei kaiketi omistanut.

Tuo yllä ihmettelemäni arvio vaikuttaa jotenkin aliarvioivalta tai lievästi halventavalta. Se antaa kuvan jotenkin epäsosiaalisesta tai umpimielisestä ihmisestä. Mutta ei hän ollut mikään erakko eikä millään muotoa umpimielinen.

Hieno ja asiassaan etevä ihminen hän oli.

Ja kuten tuossa ensimmäisessä Nautela-uutisessa tulikin jo todettua, maalaisseudulla ei varmaan olisi ollut edes mahdollista salata suuntautumista, joten kyllä sen kaikki siis tiesivät, mutta hän ei itse puhunut aiheesta, ei marssinut kulkueissa eikä paraateissa, eikä todellakaan "mainostanut" sitä mitenkään, eikä hän ilmeisesti nauttinut huomiosta siinä asiassa.

"Respect!", kuten muoti-ilmaisu sanoo.

Nuo blogin nuoruudenkuvat eli "keppikuva" (kävelykeppi on ollut oletettavasti tyylin vuoksi, koska hän ei ontunut eikä hänellä ollut kävelyrajoitetta), ylioppilaskuva sekä lapsuudenkuva ovat kaikkein mielenkiintoisinta materiaalia.
Minusta museon johto voisi ajatella asiaa myös siltä kantilta, että aikojen muututtua Nautelan ei nykyään enää tarvitsisi piilotella tätä puolta itsessään.