Nautelankosken säätiö ei häpeä Lauri Nautelan homoseksuaalisuutta tai vankeusrangaistusta (juttukommentit)

On hiukan kummallinen arvio, että "Hän eli melko erakoitunutta, yksinäistä elämää" ja etenkin kohta "eikä juurikaan poistunut kotoaan tai lähiympäristöstä."

Kyllähän hänellä oli ystäviä ja häntä arvostettiin kunnassa. Hän myös liikkui aivan kuten kaikki muutkin ja hänet tunnettiin seudulla. Keväisin ennen kylvöjä ja syksyisin kyntöjen jälkeen hän käyskenteli hitaasti pelloilla kädet selkänsä takana etukumarassa asennossa maata tarkkaillen ja muinaisesineitä etsien. Niitä hän vuosikymmenten aikana löysikin paljon, kuten hänen keräämistään laajoista kokoelmista näkee.

Hän liikkui asioilla myös Turussa linja-autolla. Omaa autoa hän ei kaiketi omistanut.

Tuo yllä ihmettelemäni arvio vaikuttaa jotenkin aliarvioivalta tai lievästi halventavalta. Se antaa kuvan jotenkin epäsosiaalisesta tai umpimielisestä ihmisestä. Mutta ei hän ollut mikään erakko eikä millään muotoa umpimielinen.

Hieno ja asiassaan etevä ihminen hän oli.

Ja kuten tuossa ensimmäisessä Nautela-uutisessa tulikin jo todettua, maalaisseudulla ei varmaan olisi ollut edes mahdollista salata suuntautumista, joten kyllä sen kaikki siis tiesivät, mutta hän ei itse puhunut aiheesta, ei marssinut kulkueissa eikä paraateissa, eikä todellakaan "mainostanut" sitä mitenkään, eikä hän ilmeisesti nauttinut huomiosta siinä asiassa.

"Respect!", kuten muoti-ilmaisu sanoo.

Nuo blogin nuoruudenkuvat eli "keppikuva" (kävelykeppi on ollut oletettavasti tyylin vuoksi, koska hän ei ontunut eikä hänellä ollut kävelyrajoitetta), ylioppilaskuva sekä lapsuudenkuva ovat kaikkein mielenkiintoisinta materiaalia.

Minusta museon johto voisi ajatella asiaa myös siltä kantilta, että aikojen muututtua Nautelan ei nykyään enää tarvitsisi piilotella tätä puolta itsessään.

Olipa tosi hyvä että Gay-kätkö sijoitettiin Turkuun. Olisihan se ollut aivan kamalaa, jos museo nousee yksipuolisesti esiin mesenaattinsa homouden ja siitä annetun vankeusrangaistuksen vuoksi. Museo menetti ahdasmielisyytensä vuoksi varmasti ainakin muutamia kävijöitä. Oikeastaan hyvä niin! Turha säätiön hallituksen on selittää ja selitellä väärinymmärryksiä. Tämä on selvä osoitus siitä, ettei edelleenkään homoutta saa tuoda esiin. Olen aivan varma että Lauri ei olisi pitänyt kynttiläänsä vakan alla, jos ympäristö olisi ollut sallivampi eikä vankeusrangaistus olisi ollut osa hänen historiaansa. Kyllä Siperia opettaa, toivottavasti Nautelankoski-säätiön hallitustakin.

Kiitos teille kommenteista, erityisesti sinulle, joka tunsit Laurin.
Minun on vaikea ymmärtää, miksi hänen henkilöhistoriastaansa ei voisi puhua.Tiedän nyt, että hän toivoi tiettyä suoja-aikaa elämäntarinansa käsittelyyn. Hän ei kuitenkaan määritellyt sitä tarkalleen ajallisesti; 100 -v, 10-v vai jo nyt?
Lainsäädäntö, arvot ja asenteet ovat muuttuneet Laurin ajoista. Olen itse kokenut ja nähnyt muutoksen 1970-luvulta 2010-luvulle, maaseudulta kaupunkiin. Minulle Lauri näyttäytyy oman aikansa olosuhteiden ja lainsäädännön uhrina ja sen kautta myös erääänlaisena sankarina: ole rohkeasti sellainen kuin olet – naapureista välittämättä.
Meillä on paljon oppimista hänen elämänasenteestaan: mennään kaikki munasillaan ottamaan aurinkoa takapihahoillemme ja päihdytään elämästä ilman ahdistusta ja virkavaltaa.
terv. Kalle Hamm (yksi Gaykätkö-teoksen teköijistä)