Seta vaatii sateenkaarinuorten tueksi aikuisia ja tietoa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 10

Onnettomuustutkintakeskuksen 28.4. julkaisemassa selvityksessä alaikäisten kuolinsyistä Suomessa arvioidaan, että 2-3 alaikäistä riistää Suomessa vuosittain henkensä seksuaaliseen suuntautumiseen tai mahdollisesti sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden takia.

Seta toteaa, että tämän tiedon pohjalta on tärkeää pohtia, miten aikuiset ja viranomaiset nuorten eri elinympäristöissä voivat tukea jokaisen nuoren hyvinvointia ja luoda sellaisen ilmapiirin, jossa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori ei jää vaille tukea. Vastuuta asenneilmapiiristä ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta on Setan mukaan myös poliitikoilla.

Setan suurimman jäsenjärjestön, pääkaupunkiseudulla toimivan HeSetan sosiaalityöntekijä Aaro Horsma tapaa työssään alaikäisiä lesbo-, homo- bi- ja transnuoria. Osalla heistä on ollut itsetuhoisuutta. Horsman mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota ympäristön asenteisiin ja nuoren saamaan tukeen.

- Ongelma ei ole nuoressa, vaan kulttuurissa, jonka hetero- ja sukupuolinormit ovat monelle nuorelle liian ahtaita ja pakottavia. Oma identiteetti on nuorelle voimavara silloin, kun hän kokee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi. Ahdistusta voivat aiheuttaa perheen, opettajan tai muun lähiyhteisön tuomitseva asenne tai sen pelko. Aikuisten pitää luoda kaikille nuorille turvallinen arki, jossa jokainen saa tukea kasvuun omana itsenään ja myönteisiä esikuvia, ja jossa homo- ja biseksuaalisuudesta tai transsukupuolisuudesta puhuminen ovat tavallisia, näkyviä asioita, sanoo Horsma.

Setan pääsihteeri Aija Salon mukaan avainasemassa nuoren hyvinvoinnin tukemisessa ovat koulu, nuorisotyö sekä mielenterveys- ja sosiaalipalvelut.

- Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset, kuten opettajat, nuorisotyöntekijät ja terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilökunta tarvitsevat tuekseen ajantasaista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin merkityksestä. Tämä olisi tärkeää saada jo ammatillisissa opinnoissa, sanoo Salo.

- Eri viranomaiset voivat kasvattaa tietämystään ja luoda hyviä käytäntöjä esimerkiksi osana tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua.

Seta toteuttaa koulutuksia nuorten kanssa toimiville ammattilaisille ja järjestää kouluvierailuja. Vastuu opetuksen sisällöstä ja oppilaiden saamasta tuesta on kuitenkin viranomaisilla. Parhaillaan meneillään olevassa perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa hlbtiq*-kysymykset on syytä ottaa mukaan.

Seta ja Nuorisotutkimusseura julkaisivat 10.3. suomeksi ainutlaatuisen kyselytutkimuksen, jossa suomalaisilta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta nuorilta kysyttiin heidän elämästään ja hyvinvoinnistaan. Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista sateenkaarinuorista on kokemuksia yhteiskunnan sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista koskevista normeista sekä homo- ja transfobisesta syrjinnästä. Osa nuorista on saanut tukea aikuisilta, osa jää selviytymään yksin.

Seta.fi: Kouluun, nuorisotyöhön ja lastensuojeluun tarvitaan tietoa sateenkaarinuorten tueksi
Onnettomuustutkintakeskus: tutkintaselostus Lasten kuolemat
Pirkanmaan Setan valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

10 kommenttia

  • 1 / 10
  • Normaali-Eikka
  • 30.4.2014, 19.46
Ymmärränkö oikein Smon artikkelin perusvireen: on yhteiskunnan syytä, jos joku poikkeavaa seksuaalisuutta harrastava hauduttelee päässään itsetuhosuunnitelmia ja jokunen jopa toteuttaakin suunnitelmansa?

Eikö yksilöllä ole vastuuta itsestään?

Millaisten GLBT-propagandaokulaarien läpi tätä maailmaa täytyy katsoa, jotta pystyy näkemään eurooppalaisen tai pohjois-amerikkalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin "hetero- ja sukupuolinormit monelle nuorelle liian ahtaina ja pakottavina"? Homous, lesbous ja transsuus löllyvät tämän nykyisen presidentin aikana koko Yhdysvaltoihin ja täyttävät yhteiskunnan jokaisen kolon ja sopukan; Ruotsissa myydään sensuroituja Raamattuja, enkä tiedä, mahtaako siellä enää oikeaa laitosta saada myydäkään; Suomessa on lähimenneisyydessä ollut presidentti, joka on poliittisen ja yhteiskunnallisen uransa alussa toiminut homo- ja lesbojärjestön lakihenkilönä, ja joka vielä presidentin virassaankin osoitti, ettei häntä juuri minkään muun kansanosan hyvinvointi ja edut kiinnostakaan kuin seksuaalivähemmistöjen; Islannissa on muistaakseni ihan lähimenneisyydessä ollut, ja mahtaakohan olla vieläkin lesbopääministeri; Saksan pääkaupungin Berliinin pormestari on julkisesti homo ja omassa motossaan hän sanoo "asian olevan hyvä niin", ja Wikipedia kertoo lisäksi Berliinin pormestarin toimen olevan liittovaltion pääministerin "tasoinen" (siis kaiketi vaikutusvaltansa ja näkyvyytensä puolesta Berliinin pormestarinvirka vertautuu Saksan pääministerin virkaan) jne, loputtomiin. Suomalaisten lehtien yleisöpalstoilla ei julkaista pienimpiäkään GLBT-vastaisia mielipidekirjoituksia, ja myös Internet-palstoilta sellaiset useimmiten sensuroidaan; lapsia aivopestään jo ala-asteiässä homouteen ja lesbouteen. Ym, Ym, Ym...

Kuka voi väittää, että seksuaalivähemmistöt ovat jotenkin sorrettu vähemmistö Euroopan tai Pohjois-Amerikan maissa? Ei kukaan.
Vain 2-3? Uskon, että määrä on kyllä suurempi.