Nais- ja lesboviha on räiskähtänyt esiin ruotsalaisessa sosiaalisessa mediassa, kun jalkapallon naisten EM-kisat ovat vasta puolessa välissä. Ruotsin Radion uutiset on kerännyt muutamia kommentteja sosiaalisesta mediasta: "Miksi pitäisi katsella 22 lesboa leikkimässä jalkapallon pelaajaa" tai "Naisten joukkue - lesbohuoria kaikki". Erityisen koviksi sosiaalisen median kommentit äityivät, kun Ruotsi sai 10.7.2013 "vain" tasapelin Tanskaa vastaan.
Urheilutieteen professori Susanna Hedenborg sanoo Ruotsin radion verkkosivulla, että perinteisesti - ja erityisesti joukku-pallopeleissä - naisten urheilusuoritukset tehdään naurettaviksi ja pelaajat seksualisoidaan. Naiset haastavat sellaisessa, jota on perinteisesti pidetään miehisenä lajina. Twitterissä miehet uhkaavat naisia jopa väkivallalla, erityisesti, kun samalla heitä nimitellään lesboiksi. Edes homot miesurheilijat eivät saa samanlaisia uhkailuja.
Kolme päivää sitten ruotsalainen, kurditaustainen toimittaja Lawen Mohtadi ihmetteli Dagens Nyheterin Kulturdebatt-palstalla, miksi sana 'lesbo' on noin negatiivisesti latautunut. Eräälle ystävälleen hän kertoi taannoin uskovansa, että useimmat tutut pitävät häntä lesbona. Siihen ystävä vastasi: "Ei Lawen, sinä olet tosi kiva". Johtopäätös: tosikiva ei voi olla lesbo. Lesbo-sanassa on jokin häpeän varjo, sellainen, joka on jo poistunut homo-sanasta. Lesbous herättää yhä suuria tunteita yhteiskunnassa. 'Lesbo' on naiseen kohdistuva haukkumasana.
Seksismi vyöryi Wimbledonille, kun Marion Bartoli voitti. Hänen kroppansa ei täyttänyt haukkujien vaatimuksia eli hän ei ollut riittävän feminiininen. Voittopäivällisillä hän otti revanssin, ja saapui paikalle lyhyessä mekossa ja korkeakorkoisissa.
Mikä lesboudessa eniten provosoi, kysyy Lawen Mohtadi. Pukeutuminen, asento, katse? Mutta on muutakin. Lesbokulttuurissa ei pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa. Innokkaasti puolustetaan muiden naisten suorituksia. Miehet ja miesten tunteista huolehtiminen ei enää olekaan huomion keskipisteenä, ja se miehiä sapettaa.