8 (huonoa) syytä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • 23

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ilmoitti [lue lisää] viime viikolla selvityttävänsä avioliittolainsäädännön kansainvälistä kehitystä. Näin pohjustetaan edellytyksiä hyväksyä tasa-arvoinen eli sukupuolineutraali avioliittolaki jo seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Ei kestänyt kauaa, kun kristillisdemokraattien Päivi Räsänen älähti [lue lisää] ja ilmoitti ryhtyvänsä taisteluun ”avioliittosodassa”. Sotaisa retoriikka on ymmärrettävää, koska Räsäsen näkemykset ovat jääneet alakynteen ja uudistuksen läpimeno näyttää realistiselta.

Syrjivää nykykäytäntöä puolustavien argumentit ovat usein varsin huteralla pohjalla. Tässä kootusti 8 huonoa syytä vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia - ja vastauksia niihin.

1) Käsitteillä saivartelu

Kansanedustaja Lauri Oinonen (kesk.) esitti taannoin eduskunnassa maineikkaan perustelun: "kielessä sanoilla on tietty, vakiintunut vastine: pöytä on pöytä, tuoli on tuoli jne." Koska avioliitto on perinteisesti koskenut vain miehen ja naisen välistä liittoa, ei se voi koskea mitään muuta.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Ei ole vaikea keksiä esimerkkejä siitä, miten käsitteet ovat ajan kuluessa muuttuneet ja päivittyneet. Jos vaikka äänioikeuteen tai työaikaan suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin aikanaan, Suomi näyttäisi aika toisenlaiselta.

2) Konservatiivinen arvopohja

Yhdenvertaisuutta vastustetaan vetoamalla konservatiivisiin arvoihin. Esimerkiksi edustaja Esa Lahtela (sd.) on perustellut kantaansa toteamalla, että "pidän kiinni vanhoillisesta, kristillisestä arvopohjasta, jossa olen sattunut kasvamaan ja elämään".

Ihmisten yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo ovat kuitenkin Suomessa hyvin laajasti jaettuja arvoja. Todennäköisesti ne nauttivat jopa laajempaa tukea kuin Lahtelan konservatiiviset arvot.

3) Raamatun tulkinta

Välillä vedotaan siihen, että enemmistö suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jonka oppiin nais- ja miesparien avioliitto ei kuulu - ainakaan toistaiseksi. Koska niin suuri osa suomalaisista jäsenyydellään allekirjoittaa kirkon opit, ei voida säätää niiden vastaisia lakeja.

On hyvä muistuttaa, että myös osa teologeista ja kirkon työntekijöistä puoltaa nais- ja miesparien vihkimistä kristillisin perustein. Kyselyjen mukaan suomalaisista useampi kannattaa kuin vastustaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä jopa kirkossa.

Yleensä kuitenkin Suomessa on lähdetty siitä, ettei lakeja laadita Raamatun, Koraanin tai minkään muunkaan uskonnollisen teoksen perusteella, vaan kansalaisten ja heidän valitsemiensa edustajien omantunnon ja harkinnan mukaan. Maailmalla on toki Saudi-Arabian ja Iranin kaltaisia teokratioita, joissa uskonto sanelee maallisia lakeja. Suomessa tuskin halutaan ottaa niistä mallia.

4) Kirkon suojeleminen

Räsänen varoittaa Uuden Suomen blogissaan [lue lisää], että tasa-arvoinen avioliittolaki loisi painetta myös kirkoille vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Näin valtio puuttuisi sopimattomalla tavalla kirkon opillisiin valintoihin.

Itse katson, että kirkon ei tulisi voida sanella maallisia lakeja - eikä lainsäätäjien kirkon sisäisiä asioita. Lainsäädännön tavoitteena tulee olla tasa-arvoinen siviilivihkiminen. On sitten kirkon oma asia päättää, haluaako se vihkiä mies- ja naispareja. Kirkkoa ei pakoteta vihkimään esimerkiksi kirkkoon kuulumattomia parejakaan.

5) Lisääntymisen edistäminen

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) on argumentoinut blogissaan näin: "kirkossa avioliitolla on ollut erityinen merkitys luomistyön jatkajana: vain miehen ja naisen yhteys luo syntymän ihmeen”. Avioliiton tulisi siis kuulua vain lapsia tekeville.

Tällöin avioliitot olisi kai loogista kieltää esimerkiksi hedelmättömiltä ja steriloiduilta ihmisiltä. Entä miten tulisi kohdella pareja, jotka syystä tai toisesta eivät edes halua hankkia lapsia?

Lisäksi on hyvä muistaa, että myös monilla nais- ja miespareilla on lapsia. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis ole ristiriidassa sen kanssa, että avioliitto tukee lasten kasvattamista ja vahvistaa lapsen asemaa suhteessa vanhempiinsa..

6) Luonnonjärjestyksen vaaliminen

Monissa puheenvuoroissa paalutetaan avioliitto-oikeus tarkemmin määrittelemättömään luonnonjärjestykseen. Avioliiton rajaamista vain naisen ja miehen väliseksi pidetään luonnollisena.

Koulutukseltani yhteiskuntatieteilijänä suhtaudun varauksellisesti politiikan argumentoimiseen luonnolla. Miten luonnollisuus määritellään?

Onko luonnollista se, mitä alkuihmiset tekivät savannilla? Keskiajalla tai 1930-luvun Suomessa? Kuinka luonnollista on käyttää silmälaseja, lentää lentokoneella tai käyttää tietokonetta? Onko edustuksellinen demokratia luonnollinen vai luonnoton järjestelmä?

Ihmiset tekevät paljon asioita, joita joku voi pitää ”luonnottomina”. Toisaalta pyrkimystä edistykseen ja yhdenvertaisuuteen voi jopa pitää ihmiselle tietyllä tavalla luonnollisena.

7) Moniavioliittojen pelko

Räsänen on väittänyt tasa-arvoista avioliittolakia puoltavista argumenteista, että "aivan samoista perusteluista käsin voisi ehdottaa, että avioliitto voitaisiin sallia myös useammalle kuin kahdelle henkilölle". Jos kerran mies- ja naisparit, miksei sitten kolmen tai neljän hengen suhteet?

Nykyinen avioliittolaki asettaa kuitenkin ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella. Avioliiton osapuolten määrän rajaaminen kahteen taas kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun vastaavaan tekijään katsomatta.

Kannattaa myös suhtautua kriittisesti väitteeseen, jonka mukaan jokin uudistus automaattisesti johtaa johonkin toiseen. Emme ajattele niinkään, että jos arvonlisäveroa korotetaan yhdellä prosentilla, se johtaa vääjäämättä sen korottamiseen kohta kahdella prosentilla. Jokaisesta uudistuksesta päätetään erikseen.

8) Avioliiton mureneminen

Usein myös väitetään, että avioliitto-oikeuden laajentaminen jotenkin murentaisi avioliiton arvostusta ja asemaa yhteiskunnassa. Jos nais- ja miesparitkin pääsisivät naimisiin, se tekisi avioliitosta vähempiarvoisen.

Jos kuitenkin niinkin moni ihminen on valmis taistelemaan oikeudesta mennä naimisiin, eikö se päinvastoin kerro siitä, että avioliitto-oikeus on jotain arvokasta? On myös vaikea nähdä, miten nais- ja miesparien oikeus mennä naimisiin olisi pois eri sukupuolta olevilta aviopareilta.


Huonoja syitä on varmasti muitakin. Kerro oma suosikkisi!


Oras Tynkkynen

23 kommenttia

Sitten on myös tämä aina yhtä suosittu lasten ja nuorten suojeleminen. Koska nuoret ovat vaikutteille alttiita, heistä voi tulla homoseksuaaleja. Sukupuolineutraali avioliitto olisi tällainen altistava tekijä.

Jos väitteen esittäjä tosiaan on sitä mieltä, että seksuaalisen suuntautumisen voi kukin itse valita, tekisi mieli kysyä, tuntuiko hänestä itsestään nuoruudessaan siltä, että myös hänen oma heteroseksuaalinen suuntautumisensa olisi ollut jossain vaiheessa valittavissa.

Jos taas ajatuksena on se, että seksuaalinen suuntautuminen ei ehkä sittenkään muutu, mutta että ihminen silti haluaisi päästä naimisiin ja perustaa perheen, niin hän saattaisi antaa periksi ja perustaa perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton. Mutta kuinka moni haluaisi omaksi vävykseen tai miniäkseen homon tai lesbon, joka ei rakastaisi aviopuolisoaan. Vai keiden kanssa meidän homojen pitäisi sitten mennä siihen toivottuun, erisukupuoliseen avioliittoon?
Nimimerkin Jukka vastaus Päikkärin bloggaukseen on hykerrytänyt http://kd.multiedition.fi/KD/www/fi/ajankohtaista/blogit/paivirasanen/index.php?we_objectID=6448


"Jukka
3.7.2010 17:08:27


Hyvä Päivi!


Kun niin hartaasti perustelet, mitä avioliitto tarkoittaa, niin valoitetaan hieman sitä sanaa. Tässä lainaus sinulle kirjastot.fi-sivuston vastauksesta:

"Kaisa Häkkisen Etymologisen sanakirjan mukaan (2004) avio-sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä on pidetty vanhana germaanisena, lakia tai normia merkitsevänä lainana. Todennäköisemmin avio olisi johdos omaperäisestä ava-vartalosta. Tämän mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto. Vanhemman Suomen kielen etymologisen sanakirjan ensimmäisessä osassa (1974) avio-sanan germaaninen laina on epävarma. Kirjan mukaan mahdollisesti avio kuuluu ava, avoin jne. sikermään ja on alkuaan merkinnyt avoin, julkinen, laillinen. Häkkisen Etymologisessa sanakirjassa kerrotaan, että avioliitto ensi kertaa on mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605."

Eli sukupuolineutraali avioliitto EI siis käsitteenä ole ristiriitainen, sillä sana avioliitto todennäköisesti tarkoittaa, kuten edellä sanottu, julkista, avointa, LAILLISTA liittoa. Ja kun ajatellaan Suomen lainsäädäntöa ja sen syrjinnänvastaisia pykäliä, "sukupuolineutraali avioliitto" käsitteenä nimenomaan toteuttaa avioliitto sanan perimmäistä merkitystä.
Joten, hyvä Päivi, voit olla huoletta! Käsite ei ole ristiriitainen, et vain ole ymmärtänyt sitä oikein.

Taisteluun ei tarvitse lähteä. Käytä voimavarasi mieluummin hyvän tekemiseen.

Aurinkoista kesää!"