Suomessa valitaan kuntien ylimmät päättäjät nelivuotiskaudeksi kunnallisvaaleissa 24. lokakuuta 2004. Vaikka kuntien päättäjillä ei suoranaista vaikutusmahdollisuutta kansalliseen lainsäädäntöön olekaan, silti kuntien poliittisilla voimasuhteilla on vaikutusta valtakunnallisellakin tasolla. Paikallisella tasolla tehtävillä päätöksillä on sitäkin enemmän merkitystä kuntalaisten jokapäiväiseen elämään.
Kunnan tehtävänä on järjestää kuntalaisille koulutusta, terveyspalveluja, pelastuspalvelua, sosiaalipalveluja ja muita palveluita. Kuntien tehtävät ovat lisääntymistään lisääntyneet, ja toisaalta käytettävissä olevat varat ovat vähentyneet. Kuntien luottamustehtävissä olevilla on iso sanansa sanottavana kunnallisten palvelujen järjestämisessä, ja etenkin sen suhteen, miten olemassa olevia resursseja hyödynnetään.
Kunta vastaa siitä, millaista kunnallista palvelua kuntalainen saa. Tämä luonnollisesti koskee myös sitä, miten esimerkiksi seksuaalisesta valtavirrasta poikkeaviin suhtaudutaan. Yhä vielä on varsin tavallista, että kunnallista palvelua tarvitseva homo kohtaa palvelua, jossa esimerkiksi hänen olemassa oleva parisuhteensa sivuutetaan täysin tai pahimmassa tapauksessa kyseenalaistetaan koko seksuaalinen suuntautuminen vaikkapa mielenterveyspalvelujen kohdalla.
Kunta on luonnollisesti työntekijöidensä työnantaja. Työnantajana kunta on vastuussa siitä, millaisessa ilmapiirissä sen työntekijät tekevät työtään. Noin puolet työssäkäyvistä vähemmistöön kuuluvista salaa seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä työtovereiltaan ja esimieheltään. Moni on kohdannut syrjintää työelämässä. Ongelma on todellinen, vaikka ei kovin näkyvä. Siksi siihen ei osata kiinnittää huomiotakaan.
Kuntien resurssit eivät tietenkään riitä kaikkeen. Kunnallisia palveluja täydentää monenlainen kansalaisaktiivisuus ja suuri määrä erilaisia järjestöjä. Kunnan kuuluu tukea toimintaa ilman ennakkoluuloihin tai väärään tietoon pohjautuvia oletuksia. Monissa kunnissa viranomaiset suhtautuvat vieläkin hyvin nihkeästi esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä palveleviin tahoihin.
Alueellinen epätasa-arvoisuus ajaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia muuttamaan pois juuriltaan ahdistavasta ilmapiiristä pääasiassa pääkaupunkiseudulle "seksuaalipakolaiseksi". Silti jokaisella suomalaisella pitäisi olla oikeus hyvään elämään omalla kotiseudullaan seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry nostaa omassa vaaliohjelmassaan esiin juuri näitä seksuaalisia ja sukupuolisia vähemmistöjä koskevia teemoja. Edellä mainittuihin asioihin voi vaikuttaa. Jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella on oikeus käydä piirtämässä äänestyslappuun ehdokkaan numero. Oikeus kannattaa käyttää, mikäli haluaa jotain muutosta. Mieleinen - tai edes siedettävä - ehdokas on parempi vaihtoehto kuin huono ehdokas. Ja se voi joskus olla yhdestäkin äänestä kiinni.
Ehdokkaan suhtautuminen meikäläisiin ei voi tai saakaan olla ainoa asia, jolla on merkitystä päätöstä tehdessä, puhumattakaan ehdokkaan suuntautumisesta. Silti "homomyönteisyys" on merkittävä asia - viimeistään siinä vaiheessa kun asia vaikuttaa omien asioiden hoitamiseen. Jos kunnallinen vuokra-asunto jää saamatta, kun asiasta päättävä virkamies ei pidä homoista, tai terveyskeskuksen lääkäri alkaa saarnata homouden turmiollisuudesta, niin siinä kohdassa olisi kiva, jos kunnan hallinnossa olisi ihminen, jonka kautta voisi pyrkiä muuttamaan tilannetta.
Lähes kaikissa puolueissa ja ryhmittymissä on ehdokkaita, jotka suhtautuvat myönteisesti "sateenkaariväkeen". Hyviä ehdokkaita löytynee niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kannattaa yrittää ottaa selvää etukäteen.
Lisää kuntavaaleista: ranneliike.net/kuntavaalit2004.php