Helsinki Pride 2017 -tapahtuman yleistä esilläoloa, kulkuetta ja puistojuhlaa ihmetellessä syntyi väistämättä ajatus siitä, että Suomi ei ole enää kaapissa. Oletus, että Suomessa eläisi vain heteroita naisia ja miehiä, on murtunut.
Vaikka kaapin ovea on rynkytetty lähes lakkaamatta runsaat puoli vuosisataa, niin lopullisesti salpa petti Tahdon2013-kampanjan käynnistyessä. Saranat ovat ehkä vielä ruosteessa ja ovi raskas työntää selälleen, mutta auki se jo on, nyt kesällä 2017.
On ruvettu tiedostamaan, että osa Suomessa elävistä ihmisistä kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Samoin on ymmärretty, että näihin vähemmistöihin kuuluvien asema ei ole täysin yhdenvertainen vähemmistöihin kuulumattomien kanssa - ja yhä useampi on valmis myös tukemaan yhdenvertaisuutta.
Jokainen edistysaskel on ollut taistelun tulos
Vuonna 1971 samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset intiimit suhteet lakkasivat olemasta rikos. Sitä ja lakimuutosta edeltänyttä keskustelua voi pitää ensimmäisenä varsinaisena käännekohtana seksuaalivähemmistöjen asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Homoseksuaalisuuden sairausluokituksen poiston voi nähdä seuraavana askeleena. Vasta vuosituhannen vaihteen alla tapahtunut seksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajan yhtenäistäminen ja ns. kehoituskiellon kumoaminen päättivät ajan, jolloin Suomen lainsäädäntö suoranaisesti rajoitti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yksityiselämää enemmän kuin vähemmistöön kuulumattomien.
Vuonna 2001 samaa sukupuolta oleville pareille annettiin ylhäältä päin eräänlainen armopala, myönnyttiin takaamaan välttämättömin suoja parisuhteille. Tuloksena oli parisuhdelaki, kakkosluokan painos avioliitto-instituutiosta. Myöhemmin samaa sukupuolta olevien vanhemmoimien perheiden asemaa kohennettiin sallimalla sisäinen adoptio. Maaliskuussa 2017 voimaan astuneen avioliittolain uudistuksen myötä samaa sukupuolta olevien parisuhteet pääsivät samalle viivalle eri sukupuolta olevien parisuhteiden kanssa.
Työtä on vielä tehtäväksi
Vielä tänäkin päivänä samaa sukupuolta olevien vanhempien parheiden ja perheisiin syntyvien lasten asema on lainsäädännön vuoksi heikompi kuin eri sukupuolta olevien vanhempien perheisiin syntyvien lasten. Hedelmöityshoidon tuloksena kahdelle äidille syntyvän lapsen suhdetta toiseen vanhempaansa ei vahvisteta samalla tavoin kuin jos kyse olisi heteroparista.
Suomen translain uudistamisen tarve on noussut esiin kansainvälisissä yhteyksissäkin. Esimerkiksi keväällä 2017 YK:ssa ihmisoikeustilanteen arvioinnissa Suomi sai suosituksen korjata sukupuolivähemmistöjen asemaa. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että steriliteetin vaatimus sukupuolen korjauksen ehtona on ihmisoikeussopimuksen vastainen. Viimeisimpänä EU-komissio kehotti Suomea muuttamaan translakia, saman steriliteetin vaatimuksen vuoksi.
Vaikka lainsäädäntö kieltää kaikenlaisen syrjinnän seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuoli-identiteetin perusteella, tapahtuu syrjintää yhä. Asenneilmapiirin parantumisesta huolimatta moni kohtaa arjessaan yhä asiattomuuksia. Moni pelkää kertoa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisestaan. Osa pelkää turhaan, olettaessaan kohtaavansa kielteisiä reaktioita. Joidenkin pelko on yhä perusteltua: lähimmäiset saattavat hylätä ja ihmissuhteisiin perustuvat elämän tukiverkostot särkyä.
Yhä laajempaa tukea yhdevertaisuudelle
Kesän 2017 Helsinki Pride oli jälleen edellisvuotta suurempi. Tapahtuma näkyi kaupungilla esimerkiksi sateenkaarilippuina taas aiempaa isommin, ja ensimmäistä kertaa ns. valtamedia seurasi tapahtumaa reaaliaikaisesti, lähettämällä esimerkiksi suoraa kuvaa kulkueesta. Ennennäkemätön määrä niin suuria kuin pieniäkin yrityksiä ilmaisi julkisesti tukensa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman eteen tehtävälle työlle. Sekä työntekijäpuolen että työnantajapuolen merkittävät työmarkkinajärjestöt olivat mukana tapahtumassa ja siten ilmaisivat tukensa tavoitteelle työelämän yhdenvertaisuudesta. Myös moni viranomainen oli mukana pridessa ja siten ilmaisi sitoutumisensa Suomen perustuslaissakin mainittuun ihmisten yhdenvertaisuuteen.
Myös opetussuunnitelmaan kuuluva moninaisuuden parempi huomioon ottaminen kouluopetuksessa auttaa kaikille kuuluvan ihmisten luovuttamatonta yhdenvertaisuutta koskevan käsityksen leviämisessä.
On olemassa yhdenvertaisuutta ja epäyhdenvertaisuutta
Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Sari Tanus ovat äänekkäästi kritisoineet viranomaisten osallistumista prideen. Heidän ääneen esittämillä ajatuksillaan on niin radikaalimpia kuin vaivihkaisempiakin myötäilijöitä, mutta yhä vähemmän.
Tanus kirjoitti prideen viitaten olevan "aivan käsittämätöntä, että niin monet järjestöt ja vieläpä yhteiskunnan viralliset tahot liputtavat sen nimiin" jakaessaan Aito avioliitto ry:n puheenjohtajan Susanna Koivulan asiaa käsitelleen blogikirjoituksen Facebookissa. Myös Räsänen kritisoi blogikirjoituksessaan viranomaisten osallistumista pride-tapahtumaan, koska "Setan ajamat tavoitteet ovat ristiriidassa monen suomalaisen henkilökohtaisen vakaumuksen ja näkemyksen kanssa". Räsänen tuli samalla rivienvälissä todenneeksi, että ehdoton yhdenvertaisuus ei olisi automaattisesti kaikille kuuluvaa.
Yhdenvertaisuutta on kuitenkin olemassa vain yhdenlaista. Rajattua yhdenvertaisuutta ei ole olemassakaan, sillä sellainen ei ole yhdenvertaisuutta lainkaan.
Iloitaan edistyksestä ja edistetään yhdenvertaisuutta edelleen
Moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaiseen asemaan liittyvä asia on saatu ratkaistua. Aihepiiri kokonaisuudessaan on noussut keskusteluun. Siitä ei enää vaieta. Moni tunnettu ja tuntematon yksityishenkilö uskaltaa olla avoin seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan tai sukupuolivähemmistöön kuulumisestaan - ja samalla yhä useammalla on rohkeutta avata kaappinsa ovet lähipiirilleen ja joillakin myös julkisuudelle. Siksi ongelmien ratkominen on nyt mahdollista kiihtyvällä vauhdilla, yksityiskohta yksityiskohdalta - vaikka asioiden edistämistä ja edistymistä vastustaviakin on.
Viisaat sanat kuitenkin pitävät paikkansa: kun asiasta keskustellaan, on puolet työstä tehty.
Viimeinen lähettiläs - vahvistuva sateenkaarikansan oma ääni