Vähemmistöjen oikeuksia koskevassa julkisessa keskustelussa on alkamassa uusi aika. Hallituksen ryhtyessä edistämään taustaryhmiensä arvomaailman toteuttamista yhteiskunnassa lähiaikojen viestintä jakautunee selkeämmin "omille" ja "vieraille" suuntautuvaan. Strategisella tasolla vanhoillinen hallitus pyrkii vähentämään liberaalia "astian makua" yleisestä tietoisuudesta. Siinä on oleellista Yleisradion sisältöjen suuntaaminen.
Arvokonservatismin kannattajille on hallituksen ensi kuukausiina kerrottava, että nyt on "pantu piste homovedätykselle ja ruotsinkielisten vallalle". Muulle väestölle sitten moisia lausuntoja vähätellään tai todetaan, ettei hallitusohjelmassa sellaisia kuitenkaan ole ja puheet on siten pantava "omaan arvoonsa".
Uuden hallituksen Jahvetin rooliin kaiketi pyrkivä EVA-johtaja Apunen käänteli taitavasti HS:ssä (12.5.15) kritiikkiä hallituksen konservatiivisuudesta. Hän kysyi, kuinka "vapaakauppaa, maahanmuuttoa ja homojen oikeuksia puolustanut" Stubb muka olisi konservatiivi. Lukijalta jää huomaamatta, että käytössä on menneeseen aikaan viittaava rakenne, "puolustanut" eikä "puolustava". Apusen juttu on keskustelun huomion kääntämisessä melkein kuin oppikirjasta.
Julkisuudessa on jo ollut hallituspuolueiden näkemys rajoittaa julkisen palvelun television ja radion toimintaa. Lähtökohtana on ollut julkisuudessa vain verorahoitteisen yhtiön aiheuttama kilpailuhaitta kaupallisille. Mutta yhtä oleellista hallituspuolieille on Yleisradion kansansivistykselllinen vaikutus. Liberaalit arvot ovat aika lujassa Ylen toimittajakunnassa, taloon istutetuista PS-yksilöistä huolimatta. Ennen avioliittoäänestystä talon uutisjohto joutui (ilmeisesti toisenlaista lopputulosta ennakoiden) antamaan käskyluonteisen ohjeen välttää ilmaisua tasa-arvoinen avioliittolaki.
Rahoitusta kiristämällä ja rekrytointiin vaikuttamalla hallituksen linja voi nopeastikin läpäistä Yleisradion viestintäsisältöihin. Jonkinlainen esimerkki on Kanada, jossa vuonna 2006 valtaan noussut arvokonservatiivien hallitus on pystynyt kymmenessä vuodessa näivettämään julkisen palvelun radion ja tv:n yhteiskunnallisesti harmittomaan rooliin. Kanadassa hallitus yritti myös tasoittaa tietä amerikkalaisen arvokonservatiivisen television tulolle maahan, mutta rohkeat virkamiehet aiheuttivat viivettä, osittain oman uran kustannuksella.
Tässä jutussa aiemmin mainittu Jahvetti oli sotavuosien pakinoitsija, joka sitten kansanedustajana oli ajamassa Yleisradion normalisointia yhteiskunnallisena vaikuttajana ns Lex Jahvetin kautta.
Lähinnä pohjois-amerikkalaisella rahalla ja ideoinnilla toteutettu Suomi-TV -hanke epäonnistui sekä viestinnällisesti että taloudellisesti. Uuden ja otollisemman ajan koitettua voidaan jotain vastaavaa myös yrittää uudelleen. Keinoja on monia ja ulkomaistakin rahaa voi taas löytyä.