Ugandan homofobiakehitystä on välillisesti tuettu myös Suomesta

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • jnsto
  • 5

Ugandasta tuli jo muutama vuosi sitten pr-rasite kristillispohjaiselle kehitysyhteistyölle. Suomessa ongelma vuotaa yhteiskunnan puolelle toteutetuista varautumistoimista huolimatta. Suomalainen tapa rahoittaa kristillistäkin kehitysyhteistyötä valtion varoin on aikapommi, joka voi sopivassa uutistilanteessa pilata Suomen kuvaa liberaalissa lännessä.

Ugandan nousu maailman uutisiin homofobiamaana on taustaltaan kristillinen työtapaturma. Pohjoisamerikkalaiset evankelikaalit onnistuivat maassa liian hyvin eli homofobisen yllytyksen siemen lankesikin turhan otolliseen maahan. Uskonnollisesti ajateltuna tavoitteen toteutumisella ei varmaan ylärajaa olekaan, mutta menestys alkoi häiritä taustavoimien maallisia yhteiskuntasuhteita, jopa USA:ssa.

Suomen UM julkaisi 2012 eettiset kriteerit, joiden mukaan rahoitusta saavien ei tule harrastaa syrjintää. Kristillistaustaisessa kehitysyhteistyössä raja vakaumuksellisuuden ja "puhtaan" kehitysyhteistyön välillä on kuitenkin lähinnä kosmeettinen ja Suomen viestintään tarkoitettu. Samoihin aikoihin myös suomalaisissa evl-seurakunnissa otettiin lähetysjärjestöt tarkkailun kohteeksi ja osassa seurakunnista on tehty rahoituksen rajoituspäätöksiä.

Tiukista homo-ongelmaisista linjauksistaan tunnettuihin Suomen helluntaiseurakuntiin kytkeytyvä FIDA saa valtaosan rahoituksestaan valtiolta. Pentikostaalitaustaista kehitysyhteistyötä Ugandassa harjoitetetaan suomalaisvoimin sekä Pohjois-Amerikasta että Suomesta. Ugandassa on toiminut myös muita suomalaisia evankelikaaliluonteisia kristillisiä tahoja.

Kotimaan politiikassa kristillistaustaisen kehitysyhteistyön asema on varsin hyvin puskuroitu. Järjestelmän muuttamisyrityksiin älähtäisivät heti kristillisdemokraattien ohella perussuomalaiset ja keskusta. Nykyisessä hallituksessa tällaiset hankkeet törmäisivät heti myös vakaumusasioissa hyvin toimineeseen pääministeri Kataisen ja sisäministeri Räsäsen suhteeseen. Riskinä onkin lähinnä kielteinen kansainvälinen julkisuus.

Ulkoministeriö aloitti kristillisten lähetysjärjestöjen kehitysapuroolin tukemisen jo 70-luvulla. Helluntaiseurakuntien Suomen Vapaa Ulkolähetys (nykyinen FIDA) oli mukana alusta lähtien.

Julkisrahoitusta ovat viime vuosikymmeninä saaneet ainakin seuraavat suomalaiset uskonnollistaustaiset kehitysaputoimijat.
Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä ry
Fida International (ent. Suomen Vapaa Ulkolähetys)
Frikyrkilig Samverkan/ Finlands Svenska Baptistmission
Kirkon Ulkomaanapu
Kuurojen Lähetys ry
One Way Mission ry
Operaatio Mobilisaatio ry
Ortodoksinen Lähetys
Suomen Adventtikirkko
Suomen Baptistiyhdyskunta ry
Suomen Caritas
Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
Suomen Kristillinen Lääkäriseura
Suomen Lepralähetys ry
Suomen Lähetysseura
Suomen Metodistikirkko
Suomen Vapaa Romanilähetys ry
Suomen Vapaakirkko
Suomen World Vision
Suur-Helsingin Seurakuntayhteisö
Svenska Lutherska Evangeliförening i Finland rf


Uutinen FIDA:sta palvelussamme
Aihe palvelussamme kesäkuussa 2013

5 kommenttia

  • 1 / 5
  • ERKKI - VAASA
  • 26.2.2014, 11.29
Turha siis tuskailla lamoista ja budjettivajeista, kyllä rahaa siis löytyy ainakin kun kyseessä on uskontobisnes jota myöskin ”kehitysavuksi” kutsutaan!
Kokonaan toinen kysymys onkin montako prosenttia näistäkin ”kehitysapurahoista” menee kohteessa olevien ihmisten elämän todelliseen parantamiseen kuten esimerkiksi koulutukseen ja montako prosenttia uskontobisnesmiesten taskuihin ja makeaan elämään? Tuskinpa edes ”Räksy” tietää asiaa ja jos tietääkin niin taatusti ei kerro!
Yllätyin tähän uutiseen sisältyvään kehitysaputoimijoiden listan mittaan. Mikähän prosentti rahoista menee nk. kuluihin ja mikä todelliseen kohteen auttamistyöhön? Tarvitaanko todella noin monta järjestöä tekemään kenties jopa samoja asioita oman aatteensa mukaisella tavalla?