Satunnaisesti päivityksiä ajatuksistani ja huomioistani. Toisinaan ilmaisen ilojani ja toisinaan varmasti purnaan. En lupaa viiltävää yhteiskunta-analyysia, mutta joskus kumminkin kuvia söpöistä eläimistä. Ja kaikkea mielessä liikkuvaa.
Maalla on mukavaa. Juoksevan veden puute on ihan okei, kun on hyvä sauna jne. Mutta lämmin suihku kaupungissa reilun viikon jälkeen on taivas.
Joissain julkisissa käymälöissä soitetaan linnunlaulua. Miksi? Eikö kunnon pieruäänikonsertti nonstop olisi fiksumpaa? Saisivat vatsavaivaisetkin peitteen henkilökohtaiselle äänelle.
Viime kesänä ranneliike.netissäkin kerrottiin Lemmenlukko-ilmiöstä, jossa molemminpuolinen ikuinen rakkaus tunnustetaan kaivertamalla tai muuten merkitsemällä etunimet riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen ja heittämällä avain veteen sillan alle.
http://ranneliike.net/teema/lemmenlukko?cid=14&aid=5887
Sain idean kirjoittaa ranneliike.netiin lemmenlukoista, kun olin niitä nähnyt Tampereen Patosillalla, ja siellä oli muutamissa lukoissa miesparin nimet.
Aamulehti kertoi muutama päivä sitten, että juuri tuolta Tampereen Patosillalta rakkauslukkoja oli mystisesti kadonnut. Koska tuo koko idea lemmenlukoista kosketti minua, niin tulin aika surulliseksi; miksi ihmeessä joku on niitä poistanut. Lukon laittaneille lukon laittaminen on varmasti ollut henkilökohtaisesti iso juttu ja oman lukon repiminen tongeilla pois ison mielipahan aihe.
Aamulehdessä arvuuteltiin, kuka on tihutyön takana. Kaupungin viranomaisten arveltiin aluksi olleen lukkojen poistamisen takana, koska patomuuriin tehdään korjauksia. Syyllinen ei kuitenkaan löytynyt sieltä.
Eilen illalla Aamulehti tiesi kertoa, että One Love -nimeä totteleva ryhmä "anonyymejä pirkanmaalaisia taiteilijoita" ovat katkoneet lukot voimapihdeillä, vieneet ne taidevalimoon sulatettavaksi metallikuutioksi, jonka pinnassa näkyy lukkojen muotoja. Kuutio on esillä Tampereen R1-taidehallissa avautuvassa Pirkanmaan Triennaalissa ja sen vieressa pyörii teoksen syntyä kuvaava video.
Aamulehti: Tampereelta kadonneiden rakkauslukkojen mysteeri selvisi
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194748173485/artikkeli/tampereelta+kadonneiden+rakkauslukkojen+mysteeri+selvisi.html
Minusta taiteen nimissä tehty temppu on erittäin alhainen ja halpamainen lukon kiinnittäneitä pariskuntia kohtaan. Halveksin syvästi temppua, vaikka minä ja puoliskoni emme itse ole lukkoa tuonne jättäneetkään.
Toivottavasti tämä "taiteilija"ryhmä ymmärtää edes hävetä ja pyytää nöyrästi anteeksi. Ja toivottavasti Pirkanmaan Triennaalin järjestäjät ymmärtävät osavastuunsa ja pahoittelevat aiheuttamaansa mielipahaa.
Helsingin ytimestä Ruoholahteen vanhaan ratakuiluun avattu kevyenliikenteen väylä "Baana" on hyvä asia. Työmatka Kalliosta Ruoholahteen taittui sen ansiosta alle 20 minuutissa. Metromatka (johon sisältyy molemmissa päissä jonkin verran jalankulkua) samasta lähtöpisteestä samaan kohteeseen kestää 22..27 minuuttia, riippuen siitä, miten metrot sattuvat kohdalle.
Nyt kun keskustan pohjoispuolta halkovan junaradan yli tai ali saisi Kaisaniemeen vielä jonkinlaisen fiksun kevyenliikenteen väylän, niin matka lyhenisi vielä parilla minuutilla, kun ei tarvitsisi kiertää rataa joko Rautatieaseman luota tai Linnunlaulun ylikulun kautta.
Helsingissä on tässä viime vuosina torpattu pari erittäin hyvää liikennettä sujuvoittavaa hanketta. Viimeksi Kumpulan joukkoliikennekatu hylättiin. Se olisi parantanut merkittävästi joukkoliikenteen toimimista kaupungissa. Toinen keskustan autoistumista vähentävä asia, keskustatunneli, jäi myös kaupungin kehittymistä vastustavien hampaisiin.
Espoolaiset saivat sentään päätettyä metron rakentamisesta Matinkylästä Kivenlahteen. Metroa pitäisi kyllä jatkaa Kauklahden juna-asemalle, että joukkoliikenne toimisi paremmin erilaisissa häiriötilanteissa.
Yleisesti ottaen erilaiset "silmukat" ja luontevat vaihtoehtoreitit tuntuvat olevan lähes tuntematon asia raideliikennettä järjestettäessä. Helsingissä on esimerkiksi raitiovaunureitissä sellaisia solmupisteitä, että kun siellä tapahtuu jotain, niin koko tai ainakin puolet kaupungin raitioliikenteestä pysähtyy tai ainakin puuroutuu totaalisesti. Yksi näistä kriittisistä paikoista on Mannerheimintien ja Kaivokadun/Simonkadun risteys. Sen osalta ei ole järjestetty käyttökelpoisia kiertoteitä.
Ja metrohan pitäisi tietysti saada reitille Katajanokka-Espa-kamppi-Töölö-Linnanmäki-Pasila ja vielä Töölöstä Munkkivuoreen. Ja junille Pisararata.
Aion kääntää uuden sivun blogikirjoittamiseni historiaa käsittelevässä kirjassa.
Tämä blogini on ollut olemassa vailla erityistä tarkoitusta kesästä 2005 lähtien, nimellä "smolandia". Tähän asti olen bloggaillut erittäin satunnaisesti. Bloggaukseni ovat lähinnä olleet yskäisyjä, kun olen muistanut, että minulla on tämä blogi ja sinne ehkä voisi taas pitkästä aikaa kirjoittaakin jotain.
Taannoin totesin erään bloggaajan puolentuhannen rajapyykin bloggauksen kohdalla, ettei minusta tunnu siltä, että minulla olisi suurtakaan henkilökohtaista annettavaa blogosfäärille. Sen jälkeen olen miettinyt, että miksi minulla yleensä pitää olla blogi, jos sen olemassaolo aiheuttaa turhautumista.
Blogini sisältö on liittynyt omiin tekemisiini; lomabloggauksiin ja joihinkin henkilökohtaisiin tuntemuksiini. Onhan tuolla pari huomiota jostain asiastakin, mutta ei juhlaksi asti. Täällä on muutama todella hyvä blogi, joita seuraan säännöllisesti. Näillä bloggaajilla tuntuu olevan sanottavaa ja kiinnostavia huomioita. Voin olla näiden bloggaajien kanssa aivan eri mieltä jostain asiasta, mutta silti tekstit ovat mielenkiintoisia.
Kirjoitan jonkin verran uutisia ja muita ajankohtaistekstejä ranneliike.netiin. Olen niissä pyrkinyt käsittelemään esilläolevaa asiaa neutraalisti (toki tarkastellen asioita sateenkaarenväristen silmälasien läpi), mutta itse jutusta olen pyrkinyt pitämään omat mielipiteeni loitolla. Muutaman kerran vuodessa olen kirjoittanut ranneliike.netissä jostain aiheesta kolumni-tyyppisen kirjoituksen, mutta silloin päätoimittajan roolissa ja pyrkinyt tarkastelemaan asiaa omien mielipiteitteni yläpuolelta.
Omia käsityksiäni asioista olen lopultakin aika vähän tuonut esiin vähänkään pohditumpina ja harkitumpina kirjoituksina. Ajankohtaisjuttujen lukijakommenteissa ja keskustelufoorumilla olen saattanut tuoda esiin omia huomioitani asiasta tai jostain siihen liittyvästä yksityiskohdasta “omana itsenäni”. Ehkä blogikirjoittaminen voisi tulla kyseeseen. Jos nyt yrittäisin.
Ehkä mukaan mahtuu "lomaraportointiakin", mutta ajattelin tosissaan reivata blogini olemusta rutkasti uuteen suuntaan. Blogi on jatkossa saman niminen kuin minäkin, se on "smo".
Sateenkaarimaailman tarkastelun lisäksi ajattelin toisinaan poiketa myös yleismaailmalliselle reviirille ja käsitellä muitakin aiheita, jotka minua erityisesti kiinnostavat. Aion myös ottaa esille ranneliike.netin tekemisen kautta syntyneitä mietteitä. Kommentointi on luonnollisesti avoin. Oma B-puoleni ei ole lainkaan herkkänahkainen, joten odotan myös piiskaa - ja samalla hyviä ideoita.
Saa nyt nähdä kuinka oma ajatukseni "ainakin yhdestä kirjoituksesta kuukaudessa" toteutuu. Pakosta en kuitenkaan aio tänne kirjoittaa. Jos omasta mielestäni mitään sanottavaa ei ole, en sitä ajatellut tännekään pistää.
PS. Tämä ei ollut kesäkuun kirjoitus. Se tulee vielä. Aion kirjoittaa oikeista ja vääristä mielipiteistä.
Olen tässä muutaman tunnin kuunnellut lauluja Youtubesta. Taisin alkuun kuunnella jotain 80-luvun Suomi-iskelmää, silleen "läpällä". Berit, Anja Niskanen, Reijo Kallio, Arja Havakka, Nisa Soraya jne... Siinä oikeassa palstassa on luettelo videoita, jotka ovat jollain tavoin sidoksissa juuri katsottavaan videoon, ja siitä aina mieleistä klikkaamalla olen edennyt. Jossain vaiheessa muistan kuunnelleeni Scorpionsia useamman kappaleen verran. Hetki sitten havahduin: aina käy niin, että kuuntelen mitä hyvänsä, niin lopulta huomaan kuuntelevani virolaista punkkia... Vennaskond - Õhtud Moskva lähistel, Sõpruse Puiestee - 1905...
Oltiin iltakävelyllä Töölönlahdella. Ihmettelin Linnunlaulun nurkilla, että mikä värikäs pylväs tuolla törröttää. Hetken päästä tajusin, että stadionin tornihan se, mutta kovasti värikkäänä. Sateenkaarilipun väreissä.
Testailivat "Variant Spectrum" -teosta, jota varsinaisesti esitetään 31.12. – 9.1. klo 16 - 22. Kyseessä on Lux Helsinki -tapahtumaan liittyvä juttu, yksi viidestä näyttävästi valaistavasta merkkirakennuksesta.
"Etäältä katsottuna teos muodostaa koko tornin mittaisen varioituvan spektrin. Lähietäisyydeltä katsottuna spektrin värit erottuvat selvemmin ja luovat aaltomaisen liikkeen, joka herättää tornin julkisivun ja sen parvekkeiden rytmittämän rakenteen eloon", kerrotaan http://www.luxhelsinki.fi/ -sivustolla "Variant Spectrum" -teoksesta.
Minusta valoteokset ovat kivoja keskellä pimeyttä.
Valitettavasti kännykän kameralla etäältä otettu kuva ei tee oikeutta teokselle.
Jotenkin tuntuu aina alakuloiselta, kun huomaa kesän olevan taas ohi. Käytiin viikonloppuna pistämässä kesäpaikka talvikuntoon. Eilisillan auringonpaistekin oli niin syksyinen. Sauna sentään palkitsi erinomaisilla löylyillä.
Yllättävän pienin henkisin vaurioin siirryin loma-ajasta taas työ-aikaan. Toinen työpäivä on käynnistynyt. Sain jo eilen yhtä ja toista aikaan. Aamuherääminenkään ei tunnu olevan ongelmallista. Kävikö tämä oikeasti helposti vai onko vain tyyntä myrskyn edellä?
Kysyy nimim. "Epätietoinen"
Rooma. Kuuma. Paavin museot ja kirkko tutkailtu. Muutkin the Nähtävyydet katseltu ja aistittu ilmapiiriä. Kaupungin liikenne sekavaa. Julkinen liikenne ok, paitsi perjantainen lakko. Pizza ja pasta mainettaan parempaa jopa turistipaikoissa. Sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa ruoka erinomaista. Jäätelö parasta ikinä missään. Kiva paikka, vaikka ei minulle Berliinin tai NYC:n kaltainen wow. En tiedä, tullaanko toiste, kun on niin paljon muitakin paikkoja tällä pallolla missä haluaisi käydä. Gay-elämään ei olla tutustuttu, mutta kaduilla ja turistikohteissa bongattu runsaasti homo(pare)ja ja tänäänkin ruokapaikassa melko varmasti illasti naapuripöydässä lesboseurue.
Helsinki Pride 2011 on takana. Onhan se sellainen vuosittainen sateenkaarenvärinen kohokoha. Itse pride-viikko meni minulta vähän sivu suun. Viime viikko oli töissä kiireinen, koska nyt alkoi loma ja noin miljoonakaksisataatuhatta neljä asiaa piti hoitaa kuntoon. Muutamissa priden tapahtumissa olin, lähinnä tekemässä ranneliike.netiin artikkeleita.
Maanantaina seurasin avajaistilaisuutta Kolmella sepällä. Ihan kiva, hyvät puheet jne jne, vaikka tapahtumaa olikin venytetty hieman turhan pitkäksi. En kyllä oikein ymmärtänyt, miksi eräs ryhmä tuli häiritsemään tilaisuutta asiattomine välihuutoineen. Jos on jotain asiaa, pyydetään puheenvuoro, eikä puhuta päälle.
http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2011-avattiin?srt=2&cid=21&aid=5737
Lauantain helteessä oli kulkue ja puistojuhla. Otin paljon kuvia. Käsivarret kärähtivät auringossa vähän. Kulkueen ja puistojuhlan koko alkaa olla kansainvälisestikin ihan kunnioitettava. Parasta tietysti on se värikkyys ja ihmiskirjo. PMMP oli hyvä valinta puistojuhlan esiintyjäksi. Ja onhan Pinkkisen Juttakin valloittava hahmo.
http://ranneliike.net/teema/kuvia-ja-tunnelmia-helsinki-pride-2011-kulkueesta-ja-puistojuhlasta?srt=2&cid=9&aid=5765
http://ranneliike.net/galleria.php/?alue=hkipride2011_2
Sunnuntaina olin katsomassa Karhupuistossa, kun Karhut kipittivät korkkareissa karvaisin säärin. Drag Bear Race on hauskaa ja kevyttä ohjelmaa. Sielläkin otin joitain kuvia.
http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2011-karhut-korkkareissa-karvaisin-saarin?srt=2&cid=9&aid=5771
Ja onhan pääkaupungin kesä muutenkin upea.
***
Tänään on ensimmäinen kesälomapäivä. Tein ruoaksi kanaa kermaisessa barbeque-kastikkeessa. Kastikkeeseen tuli myös sipulia, paprikaa ja herkkusieniä. Hyvää. Totesin kyllä, etten enää osaa keittää riisiä kattilassa, kun olen yleensä valmistanut riisin sitä varten erityisesti tehdyllä keittimellä. Nyt ajattelin, etten jaksa säätää keittimen kanssa - tuloksena oli vetistä ja pohjaantarttunutta riisiä.
