smo

Joidenkin mielestä Helsinki on ankea kivikaupunki.

Minusta ei ole. On vettä ja kesällä vihreää.

Näin lämpimällä ilmalla räkätauti saa olon vielä tukalammaksi kuin viileämmällä kelillä. Töistä lienee tarttunut.

Melkein kuuluu se alkutunnus

Kaisaniemen kentällä väkeä. Kohta aloittaa Jenni Vartiainen. Tuleekohan ”Ihmisten edessä”?

On paitsi pride-kuukausi, myös Helsingin ”kadut auki -kuukaudet”.

Ei sillä, tarpeen molemmat.

Tupakointi kuuluu asioihin, joita en ymmärrä lainkaan. Tietysti aikuisille ihmisille kuuluu oikeus tehdä asioita, joista itse ottavat vastuun, eivätkä teoillaan aiheuta muille haittaa. Tietysti tupakoinnilla on ympäristövaikutuksensa tuotannosta, käytöstä ja roskista lähtien, mutta ei anneta sen nyt tällä kertaa häiritä.

Monien 1970-luvulla syntyneiden tapaan olen saanut osani passiivisesta tupakoinnista. Itse en ole koskaan polttanut. Tupakan savussa oleskelu tuntuu minusta hyvin epämiellyttävältä.

Minusta on ärsyttävää, kun esimerkiksi ulko-ovien ympäristössä savutellaan, puhumattakaan ovisyvennyksistä, porttikäytävistä tai muuten sellaisista paikoista, joista savu ei nopeasti hälvene - ja josta pitäisi kulkea. Äkkiä vain läpi, hengittämättä sisään. Sitten on ihan oma luokkansa se väki, joka imaisee viimeiset nautinnolliset sauhunsa ulkona, mutta puhaltaa ne ulos vaikkapa raitiovaunun sisällä tai tuulikaapissa. Siinä "huomaavainen tupakointi" saa jo ihan uuden merkityksen.

Aina joskus käy vaikkapa kaupungilla tungoksessa vastaan tilanne, jossa "huomaavainen tupakoija" puhaltaa savunsa ulos juuri kun ripein askelin ohittaa tämän. Ja joskus vastaavaa käy lenkkipolulla: sitä saattaa hieman hengästyneenä juuri väärällä hetkellä siemaista raikkaaksi luulemaansa ilmaa sisuksiinsa vähän reippaammin... ja ainoastaan äärirajoilla käyvä itsehillintä estää alatyylisesti ilmaisemasta kehoitusta tumpata se rööki hyvin syvälle sinne, minne aurinko ei paista.

Joutsenpoikaset ovat kuoriutuneet ja lähteneet liikkeelle pesästään emojen kanssa. Näyttää olevan muitakin lintuja ryhmässä.

Vaan monikohan noista poikasista selviää aikuiseksi.

Töölönlahden kuuluisa valkoinen sorsa on jotenkin myötätuntoa herättävä. Välillä se on yksikseen, välillä pienessä sorsaporukassa. Joskus se on riiaillut naaraitakin. Se ei näytä olevan nokkimisjärjestyksessä pohjalla, ja se on hivenen ärhäkkäkin.

Ja kanadanhanhilla on poikasia.

Noitakin ehtii töihin kävellessään ihmetellä.