Helsinki, Kaisaniemi
Oli hyvä.
Pitää hieman vielä päivittää tätä:
En tunnustaudu varsinaiseksi Pink-faniksi, vaikka pidänkin hänen musiikistaan. Keikka oli kuitenkin mainio - artistin show energinen ja huumorin kukkakin pilkotti aina välillä puskasta. Pink oli toki opetellut suomea; "moi" ja "kiitos" kuuluivat sanavarastoon, ja "kuuma paska". Katsomokentän yli oli vedetty vaijerit, joiden varassa hän keikan lopussa esitetyn So What -kappaleen aikana "leijui" yleisön yllä ja teki samlla aikamoisia akrobaattitemppuja. Oheisen kuvan otin kännykkäkameralla.
Kuulemma 18 000 ihmistä oli kaikkiaan paikalla. Ja kovin naisvoittoista oli yleisö. Ei nyt sentään kuitenkaan voi sanoa yleisön koostuneen "lähes kokonaan naisista", kuten erään iltapäivälehden toimittaja arviossaan mainitsi.
Pinkin lämppärinä oli PMMP, hyviä toki hekin. Sopivan naisenerginen lämppäri Pinkille. Ajoissa paikalle saapunut yleisö lämpeni tutuista kappaleista. Ennen PMMP:tä esiintyi Butch Walker & The Black Widows. Valitettavasti pitkät roudaustauot aiheuttivat yleisön jäähtymistä aina välillä.
Keikan jo lähestyessä loppuaan alkoi aurinko laskea. Näky ja tunne oli aika hieno: Kuuman kesäpäivän jälkeen aurinko painui hitaasti jonnekin junaradan ja Töölön taakse. Valo siivilöityi Kaisaniemen kentän laidalla olevien puiden lehvästön läpi. Taivaalla leijaili muutama kuumailmapallo. Samalla virisi heikko, mutta virkistävä tuuli. Tuli mieleen, että menossa on yksi kesän parhaista päivistä.
Keikka-alueella oli normaalien anniskelupaikkojen lisäksi erilaisia ruoan-, jäätelön- ja vedenmyyntikojuja. Oli myös konttiin rakennettu Alepan miniatyyrimyymälä. Tuli ihan vanhanajan kauppa-autot mieleen.
