Niinpä niin. Tasan kuukauden päästä tähän aikaan istun luultavasti lentokoneessa jossain Atlantin yläpuolella. Mutta voihan tietysti olla, että istunkin jossain päin Lontoon toista lentokenttää. En voi tietää, lentotietoja ei ole reittiä tarkemmin ilmoitettu. Tasan kuukauden päästä olen ollut jo 6 tuntia 53 minuuttia matkalla Chicagoon. Ei siinä mitään. Mutta kun tajusin kyseisen tosiasian bussissa aamulla, tuli pienimuotoinen ahdistuskohtaus.
Kaiken lisäksi inhoan lentokoneita, lentämistä ja korkeita paikkoja.
Ja jotta asiat olisivat vielä paremmin, ei mulla vieläkään ole isäntäperhettä. Ei se mitään, onhan tässä vielä aikaa. Ei se mitään, että olen muuttamassa Yhdysvaltoihin vuodeksi enkä tiedä kenen luona, missä kaupungissa, tai edes osavaltiossa tulen asumaan. Ei se mitään. Kyllä ne mulle perheen löytää. Pakkohan niiden on.
Ehkä ne ei siellä osaa päättää, että kuka mut saa kun kaikki haluaa mut, koska mä olen niin ihana. Niillä on taatusti karmea catfight ja mättö menossa. Siksi siinä kestää.
Ja paskat.
2 kommenttia
coco
11.7.2006 02:07
Kuinka tama sinun Nulikkaprinssi nickname tuli.Luulin olevasi mies.
Nulikkaprinssi
11.7.2006 21:48
se tuli Anne Ricen kirjasta Vampyyri Lestat, jossa Marius kutsuu Lestatia nulikkaprinssiksi. Minulla on pakkomielle vampyyrikronikoista, täytyy myöntää.