monorail

Muutama viikko sitten lähdin kengännauhabudjetilla päivämatkalle jonnekin. Oli pitkään ollut mielessä ajaa osakan monoraililla mutka edestakaisin. Monorail on aika pitkä, se menee sisämaan liikenteelle varatulta lentokentältä kauas jonnekin. Mulla oli muistikuva vuodelta 1973 ( tai muutaman vuoden takaa, miten vaan) että näkymä monorailin ikkunasta oli komea kun olin kyydissä, vissiin matkalla okinawalta kotiin, talvella 1973.

Kävi ilmi että monorailin kyytiin pääsee paikasta nimeltä Hotarugaike. Sinne lähdin hankyulla. Ensin piti mennä Nishinomiyaan ja vaihtaa sieltä linjaan joka menee Takarazukaan (mennä alas niitä portaita joita en ollut aikaisemmin alas mennyt, jännää). Junamatka Takarazukaan oli jännä, mielenkiintoista seutua vuorten keskellä. Tuli mieleen että olisi melkein sama jäädä junasta pois ja sukkuloida siellä mutta päätin pysyä uskollisena alkuperäiselle suunnitelmalle ja kävelin laiturin ympäri toiselle junalle joka meni kohti Hotarugaikea.

Sekin pätkä oli oikein mielenkiintoinen, pysähtelin asemilla ja otin kuvia laiturilla olevista ikkunoista. Hotarugaikessa oli viimein se monorailin pysäkki, korkeitten tolppien päällä menivät sähköjunan kiskot. Monorail, ihmiskunnan paras tapa matkustaa! Monorail!

Pullollinen hapokasta vettä (täällä ei myydä vissyä kohtuuhintaan, cocktail partner soda on halvin vaihtoehto ja ajaa saman asian), lihapiirakka ja menin portaita ylös junalle. Järkyttävän kovaa hintaa ottivat kyydistä, ostin halvimman lipun koska ajatuksena oli vain ookata eli huviajella radan päästä päähän ja nousta pois samalla asemalla.

Hienoa matkantekoa, nousin kyydistä monella asemalla ja huomasin että pääteasemalle asti kestäisi liian kauan. Hieman poltteli käydä katsomassa mitä toisessa päässä näkyy mutta jäin Bettyn lähistöllä olevalle asemalle ja join kahvia automaatista. Koko asema oli kuin tila Safiiri ja Teräksen jaksossa jossa ollaan juututtu johonkin tiettyyn kellonlyömään eikä sieltä pääse pois. Taisi olla yksi muu ihminen istumassa värikkäillä joskin kulahtaneilla tuoleilla siellä.

Pientä kirjoittamista seurasi, kahvi loppui ja yritin soittaa Bettylle mutta se ei ollut kotona. Väsytti vimmatusti. Hokka-hokkatein bentoota syötiin aseman portailla ja sitten kotiin. Reissun budjetilla olisi ostanut kahdet kengännauhat (muttei olisi kustantanut suomalaista elokuvaa).