pitkästä aikaa lähdettiin bo-yan kanssa ulos, ensin taidenäyttelyyn joka oli multa äkkiä nähty, bo-ya jäi jumimaan kolleegojen kanssa puoleksitoista tunniksi, seurasi tupakointia ja työpuheluita ulkona olevalla parkkipaikalla.
Sitten tiimarikierros, tylsähköä, venttailua ja tupakointia ulkona parkkipaikoilla.
Mentiin kahvilaan ja piirrettiin ja se oli mukavaa.
Kahvilan jälkeen ruokaostoksia kolmessa eri kaupassa, venttailua ja tupakointia eri parkkipaikoilla.
Kotona nukahdin ja herätettiin syömään. Jostain syystä viinivalinta oli epäonnistunut (makeaa kuin olisi mehutiivistettä juonut) ja ruokakin vähän niin ja näin. Seurasi mökötystä joka jatkui siihen asti kunnes bo-ya nukahti.
itseä ei oikein nukuta. huh huh..
Kaveri nauroi ja sanoi että tietää mistä on kysymys, naisten kanssa on ihan samanlaista. Yhtäkkiä kaikki on ihan pilalla jostain käsittämättömästä syystä. Seurustelussa taitaa olla jotain asioita jotka on samoja aidan molemmilla puolilla.
Televisiossa kirveellä veistetyn näköinen naispainija (voitti pronssia pekingissä) kertoo ettei koskaan menetä hermojaan ja väännä simpukkamallista kännykkäänsä hajalleen että Paki! (paki on ääntä kuvaava sana).
Huomenna on bo-yan koulupäivä ja saa työskennellä rauhassa kotona.
vaan onpa tuota mukava katsoa kun se tuossa nukkuu. Taidan mennä viereen.
