Jouluaatto ja äidit

Jouluaatto oli mukavan rauhallinen. Pitkät ruokailut ja kahvittelut, päiväunet ja lahjojen avaukset ja illan pellailut perheen kesken. Äiti lähi johonkin yömessuun ja muu perhe kävi nukkumaan. Itse vähän omalaatuisena jäin valvomaan ja nautiskelemaan hiljaisuudesta.

En oikeastaan tiedä, mutta pitkään mulla on ollut olo et äiti kyl tietää enemmän kuin mitä sanoo, ja nyt oli ollu pitkään jo tunne et lähiaikoina pitää kertoo joka tapauksessa vaik yksin tallaankin.

Äiti sit tuli kotiin ja laitoin meille konjakit. Istuttiin ja juteltiin kaikesta mahdollisesta niinkuin aina äidin kanssa, kunnes puhe kääntyi siihen etten koskaan tuo ketään näytille. Äiti totesi rauhallisesti että "kerro vaan niin helpottaa" Aika pitkään mietin että mitä se tarkottaa ja pyörin lähes tuskissani, kunnes äiti kysyi "pitääkö tulla vielä paljon vastaan" "tykkäät..." johon minä "pojista". Äiti oli iloinen että kerroin ja sanoi että on tiennyt jo siit asti ku olin 15.

Mistä se äidin vaisto tulee. Joku mussa vaan kuulemma on ollu sellasta että se on tiennyt. Sanoi jopa että joskus kun toin tytön näytille niin äiti oli miettinyt että "ei ole kyllä meidän pojan juttu" Kai meidän äidit vaan tietää sit asioita. Ihanat ihmiset :)

Elämä kyllä on ihanampaa mitä useampi ihminen tietää ja mitä useamman huomaa välittävän enemmän ja enemmän :)

Jouluja ja onnellisuutta kaikille :)