Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa. En oo oikein keksiny mistä vois ees kirjottaa kun elämä on mennyt sellasta harmaata rataa. Tavallaan elämä on kyl ollu täynnä menoa, ei oo oikein ehtinyt edes pysähtyä mut silti kaikki on ollu suht merkityksetöntä menoa. Ehkä se johtuu siitä et niitä aidosti tärkeitä ihmisiä ei oikein ympärille enää keräänny ja oon siirtyny lähes täydellisen pinnalliseen elämäntyyliin.
Poitsun kans ollaan vietetty aikaa, mut sekin tuntuu lähinnä hermoja kiristävältä koko ajan. Se on melko raskasta jatkuvasti kuulla miten homous on elämäntapa ja hirveen väärin. Nykyään tota kuitenkin kuulee joka puolelta ja omaks poikaystäväkseen mieltämältään henkilöltä tota haluais viimeseks kuulla. Se vaan tuntuu olevan niin lukossa ittensä kanssa ja yhteinen tulevaisuus kuulostaa sen korviin niin mahdottomalta ajatukselta et kai se jotenkin yrittää sit peittää mun haihattelut pistämällä homman leikiks. Harmi et muhun se sattuu ja tuntuukin et mun on pakko ettii joku uus juttu. Tuntuu vaa pahalta ku tuo uuden jutun ettiminen tuntus olevan ajankohtasta joka elämänalueella ni ei pysty alottamaan. Liian iso remontti on vaikee alottaa.
Lisäks tää et tääl forumeillakin itteänsä kristittynä pitävät ihmiset tulee teilaamaan meitä satuttaa mua. En tiiä missä se lähimmäisen rakkaus on siinä vaiheessa kun omilla ajatuksillaan elävät ihmiset päättää tuomita muita uskontoonsa vedoten jo elinaikana. Mun käsitys on kuitenkin et se kirja ois ohjeellinen ja on vaa yks olento joka voi tuomita. Ihminen on peto ja jokainen ilmeisesti päättää sit itsenäisesti. No multa loppu noiden tukeminen. Erosin kirkosta vaikka uskonkin johonkin ylempään, en vaan halua olla mukanaa missään sellasessa missä kiihotetaan mua vastaan.
Pitää toivoa että löytäisin elämäs sellasen uran millä on mukava mennä. Ehkä se viel löytyy... En tiiä pitäskö ettiä vai olla vaa silmät ja korvat avoinna.