Olisiko aika?

First you ask them to leave you alone.

Then you are alone...

There is nothing worse... ffs

Joskus tekis mieli huutaa kovaan ääneen, et tulkaa ihmiset järkiinne. Ees hetkeks.

Ihmiset eroaa, ei pysty keskustelemaan ongelmistaan ja hajottaa toisiaan henkisesti. Jopa läheiset ja rakkaat ihmiset voivat eron keskellä olla äärimmäisen julmia. Tekeee pahaa katsoa vierestä. Yrität puhua jjärkeä ja ei auta.

lasten huoltajuuskiistat on raadollisia. Lasten äiti päättää käyttää valheellisen pahoinpitelykortin, uusi miesystävä keksii kaikki mahdolliset keinot ärsyttää ja pahintä tässä on, että erossa kärsivä mies joutui suhteesta eroon burn outin takia. Nainen lähti suoraan uuden miehen matkaan rahan takia. Tän jälkeen kun masennus oli ohi niin uusi mies on potkinut joka käänteessä kylkeen. Sosiaaliviranomaiset uskovat kaikki äidin selostukset.

Itse olen vielä väleissä tähän äitiinkin. Nyt kaiken jälkeen hän syyttää jopa isoäitiä pahoinpitelyuhkasta. Yritin soittaa ja kysyä että MISSÄ SE JÄRKI ON! Voiko ihminen enää katsoa peiliin noiden valheiden jälkeen.

Yksi ihminen on ilman kesätöitä. En ymmärrä muutamia asioita joista hän ahdistuu. Pitäisi ymmärtää, samassa olen käynyt. En vain jaksa.

Kuuntelenko liikaa ihmisiä? Oliko tässä edes kaikki? Miten kukaan voisi toimia psykiatrina?

Voisinko mennä vain pihalle ja huutaa: Tulkaa järkiinne hullu maailma.

P.S. Välttelen naapuria, kun sekin on mun mielestä jo sekopää. Onko loppupäätelmä kaikesta tästä se että mä oonkin sekoomassa ja kaikki ympärillä on kristallin kirkasta? Vai onko niin että mä vaan näen kokonaisuuden ja en sit hahmota omaa elämääni enää lainkaan?

Soinikin EU parlamenttiin.... Kyl se on maailma joka on sekasin.