Juuh, Ärrä sitten otti ja sairastui edellisyönä. Heräsin aamulla neljältä kun olio omituinen olo ja näin painajaista. Sitten yritin saada uudestaan unenpäästä kiinni, mutta en saanut - oli inhottavan huono olo, sellainen vellova.
Kituliaat kaksi tuntia pyörin tuon pahan olon kanssa, kunnes sitten kello kuudelta alkoi se oksentaminen, jolle ei näkynyt loppua. Vasta kahden jälkeen päivällä en enään oksentanut vartin välein. Mutta sitten tuli kuume.
Mikähän siinä muuten on, että kipeänä näkee painajaisia. Minä näen aina. Nukun sellaista levotonta, horrosmaista unta, puoli hereillä. Ja näen painajaisia. Joskus ne ovat vain ihan outoja, fiktiivisiä. Mutta monesti ne ovat myös hyvin tosia, kamalia painajaisia joistan lapsuusajoista, sellaisista asioista joita en ole enää pitkään aikaan muistanut.
Ja jotenkin tuntuu, että aina kun olen kipeä ja näen näitä painajaisia, niin jokainen läheiseni kuolee. Näen niin paljon painajaisia kipeenä ollessani, että olen aina ihan uupunut jo pelkästään niistä kamalista unista.
Ihmisen ei pitäisi sairastaa koskaan yksin. Ei, ei ja ei. Pitäisi saada olla jonkun hoivattavan ja hellittävänä. Jonkun pitäisi pitää tiukasti kiinni, silitellä hiuksia ja suukotella niskaa. Heijata uneen.
Kultakin sanoi, ette pitäisi sairasta yksin. Minun olisi pitänyt olla hänen luonaan, hän olisi hieronut miun kipeetä selkää, suukotellu niskaa ja hartioita. Passannu niin, että olisin vain saanut levätä ja parantua. Ihana kulta.<3
Tänään olen kuitenkin jo lähes kaikissa sielun ja ruumiin voimissani. Suihku oli kuin herätys kuolleista. Ja kävin jo Copper pojankin kanssa ulkona, tosin hyvin nopeasti, kun jalassani oli vain tennarit ja tietysti sitten kompuroin jo kotipihalla lumihankeen, niin että oli koko nilkka märkänä.
Mutta päivällä lähden lenkille, nyt teen läksyt joita en kyennyt eilen edes ajattelemaan.
Illalla, ehkä, elokuviin. Ystävänpäivän kunniaksi. Rakkaan Ässän kanssa. Menimme viimevuonnakin. Se oli ihanaa aikaa!
Oltiin vielä samassa koulussa. Päätettiin kesken kuviksen tunnin lähteä elokuviin, ystävänpäivän kunniaksi. Ja niin lähdettiin.l Ihan sponttaanisti. Kesken koulupäivän. Oli ihanaa.
