Takana isäinpäiväviikonloppu. Söimme, katselimme elokuvia ja keräsimme voimia. - Muuten olen sitä mieltä, että kaikki tällaiset "päivät" ovat kauppiaitten keksintöä. En ole koskaan halunnut juhlia erityistä isäinpäivää. Olemme syöneet normaalia paremmin, mutta ei lahjoja. Miksi pitäisi?
Se on kyllä kumma kuinka sitä kuvittelee ammattitaitonsa riittävän toisten ongelmien setvimiseen, vaan kun omassa elämässä on kasvamiseen liittyviä ongelmia, sitä on kuin pallo hukassa. Ongelman ytimenä aivan normaali tilanne: reilusti alle täysi-ikäinen prinsessa haluaa viettää viikonloppuillat ja osin yötkin muualla kuin kotona. Liian aikainen kotiintuloaika (24) rassaa. Muissa perheissä ei ole kuulema tällaisia rajoituksia. - Ja kauhukseni huomasin, että niin taitaa ollakin. Siinä on tiukilla, kun havahtuu siihen, että monilla vanhemmilla on huomattavan liberaalit käsitykset muun muassa kotiintuloajoissa.
Konfliktien seurauksena keskusteluyhteys pätkii. On kuin soittaisi kaukopuhelun, joka yhdistetään Buenos Airisissa olevan keskuksen kautta. Linja on huono ja ääni tulee viiveellä. Kun esittämäänsä kysymykseen kuulee vastauksen, ei ole enää varma, mihin kysymykseen tämä vastaus tulikaan. - No, en ole vanhemmuuden ajatellutkaan olevan ruusuilla tanssimista.
Keskustelin juuri hammaslääkärini kanssa. Käyn yleensä kerran vuositarkastuksessa, mutta nyt on tehtävä poikkeus. Sain haavan ikeneeni viikko sitten ja nyt koko toinen puoli ienrivistä on tulehtunut. Huomenna Tohtori saa ronkkia kalustoani parhaansa mukaan. Kumma kyllä, en koe sitä vastenmielikseksi. Vastenmielisempää on mennä pankkiin maksamaan lasku tästä nautinnollisesta keskipäivän hetkestä. - Mutta mitään ei saa ilmaiseksi - ei edes pieniä nautintoja ;)
Aamun Hesari oli käyttänyt vielä koko aukeaman Jokelan kriisin jälkipuintiin. Yhteisöllinen surutyö on tärkeää, mutta arki jatkuu. Helposti vain unohtuu, että on paljon ihmisiä, joiden suru ei helpotu vielä kuukausiin - eikä vuosiinkaan. He tarvitsevat tukea, valmiutta läsnäoloon ja ymmärrystä.
Samaisessa Hesarin jutussa vapaa-ajattelijat ärähtivät siitä, että tämä Jokelan tilanne on kirkon tuelle pr-temppu. Heillä itsellään ei ole verkostoa tämänkaltaiseen tukemiseen - ja ei ilmeisesti tarvettakaan. Jos kirkolla on, miksi sitä ei voisi käyttää? Ja kaiketi ihmiset tulivat ja tulevat erityisesti tällaisina hetkinä sinne, mistä kokevat saavansa turvaa. Miksi heidän ratkaisuaan pitäisi väheksyä?
