Toisen Madonna on tunnetusti toisen Lady Gaga, Mariah Carey, Kylie Minogue tai Liza with a Z. Tämä tosiasia kuitenkin ärsyttää vähintään yhtä paljon kuin se, miksi toinen kives laskeutuu ennen toista. Lukemattomat ovat ne kerran, kun olen itsekin laahustanut kotiin peruukki väärinpäin, korko katkenneena ja rakennekynnet paskana vain siksi, että rakkaiden siskojen välinen diva bashing on ryöstäytynyt käsilaukusta. Syitä tähän intohimoiseen diivakulttiin on tähän saakka etsitty lähinnä psykoanalyysin opeista. Homoikonit ovat meille pervoparoille kuulemma äidin korvikkeita ja takaavat ikuisen oidipaalisen äidinrakkauden maailmassa, jossa isä tulee muuten niin ikävästi meidän ja mamman väliin. Kuulehan Freud, de va kukku de! Hulivilipoika on löytänyt paljon paremman selityksen tähän jo antiikin öljyttyjä atleetteja vaivanneeseen ongelmaan. Da Bitchy -koodin salaisuus piilee tietenkin homojen eri alalajeissa ja parinvalinnassa!
George Chauncey selostaa tyhjentävässä opuksessaan Gay New York: gender, urban culture, and the making of the Gay Male Word 1890–1940 muun muassa homojen keskinäistä tyypittelyä. Suuren yleisön silmissä homot ovat aina olleet naismaisia huikentelijoita, mutta kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät, että meikäläisten keskuudessa on yhtä paljon alalajeja kuin Vilkkilässä kissatappeluita.
Chaunceyn mukaan homot luokittelivat 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla itseään, toisiaan ja heteromiehiä etupäässä sanoilla fairy, queer, trade ja normal men. Fairy oli perinteinen huikentelevainen ja naismainen homon arkkityyppi, josta käytettiin myös nimityksiä nancy, sissy ja queen, suomeksi esimerkiksi neiti tai sisko. Queerit puolestaan olivat niitä nykyisistäkin seuranhakuilmoituksista tuttuja heteronoloisia homomiehiä, jotka karttoivat neitejä ja korostivat maskuliinisuuttaan. Trade-termi taas oli varattu maskuliinisille heteromiehille, jotka harrastivat seksiä sekä fairy- että queer-homojen kanssa. Tähän kategoriaan kuuluivat esimerkiksi sotilasprostituoidut, joilla olen jo herkutellut taannoisissa Tukholma-jutuissa. Normal men -käsite kattoi sitten kaikki tavikset – heteromiehet, jotka eivät harrastaneet seksiä miesten kanssa.
Vaikka tämä moninapainen luokittelu korvaantui 1960-luvulla kaksinapaisella hetero–homo-jaottelulla, oman kokemukseni mukaan negatiivissävyinen tyypittely elää yhä ja voi pahoin. Fairy- ja queer-miehet hylkivät usein toisiaan, mistä kielivät seuranhakuilmoitusten ystävälliset ohjeet: ”Ei kanoille!” Toisaalta taas fairyt eivät yleensä sekstaa keskenään paitsi kännissä, kovassa puutteessa tai kaverimielessä ”tyttöjen kesken”. Niinpä he yleensä päätyvät ennen pitkää topittamaan naiskammostaan toipuneita queer-miehiä – tai mikäli kyse on kreikkalaisesta tragediasta – heteromiehiä Porvoon moottoritien levähdysalueella.
Kyllä professori, mutta miten ihmeessä tämä liittyy homoikoneihin? No tietenkin siten, että homot selvästi luokittelevat myös diivojaan tämän ikivanhan moninapaisen järjestelmän mukaisesti ja valitsevat heidät samoilla epämääräisillä perusteilla kuin ystävän tai kumppanin.
Etkö muka usko? Napataanpa nyt se hervoton irtoripsi pois toisesta silmästä ja pannaan diivat luupin alle! Tutkimuskohteemme ovat aakkosjärjestyksessä Mariah Angela Carey, Madonna Louise Veronica Ciccone, Stefani Joanne Angelina Germanotta, Grace Mendoza Jones, Cherilyn Sarkisian LaPier, Liza May Minnelli, Kylie Ann Minogue, Kirsi Hannele Sirén o.s. Viilonen sekä Barbra Joan Streisand.
Mariah the Pariah, en ole koskaan ymmärtänyt viehätystäsi. Periaatteessa meissä on jonkin verran samaa, koska sinussa on ehkä 30 prosenttia fairy-verta. Tällä viittaan haluusi unelmoida sateenkaarista, yksisarvisista ja kaikesta, mikä on vaaleanpunaista ja täynnä tyhjiä kaloreja. En voi hypätä samaan sänkyyn kanssasi, koska se olisi käytännössä lesbosuhde. Sen sijaan voimme ehkä vaihtaa kiiltokuvia ja leikkiä hetken mun pienillä poneilla, mutta teen sen vain kohteliaisuudesta. Sinussa ei ole mitään särmää, vaan olet 70-prosenttisesti älyttömän tylsä normal men -tavistyyppi, jolla on kyllä iso ääni mutta ei komeaa ulkonäköä eikä varsinkaan yhtään munaa.
Kylie, olet 100-prosenttinen fairy. Meillähän on aina tosi hauskaa yhdessä. Ei tulisi mieleenkään mennä kanssasi sänkyyn, mutta eiväthän bailukaverit sitä varten olekaan. Sinä olet kaunis, iloinen ja vähän pinnallinen, mutta juuri sillä oikealla tavalla, joka tekee arjesta hieman siedettävämpää. Olet joskus turhankin kiltti, mutta koska minussa on pirullisuutta vaikka muille jakaa, me täydennämme toisiamme somasti kuin kaksipäinen dildo kahta bottomia.
Babs, meikäläiset kuolaavat perääsi, mutta minulle viehätyksesi on täysi mysteeri. En edes tiedä, miten sinut luokittelisin. Olet kuin alati lipsuva saippuapala, enkä millään viitsisi pyllistää poimiakseni sinut. Viileä etäisyytesi ärsyttää ja oudoksuttaa. Perstuntumani on, että olet koppava 100-prosenttinen yläluokan fairy, oikea kynttelikköhomo, jota ei kiinnosta seurustella kaltaiseni kyökkipiian kanssa. Tätä teoriaa tukee se, että sinulla on kuulemma kaunis ääni ja tunnelmallista musiikkia kelomökissä karhuntaljalla kuunneltavaksi. Itse en ole mökki-ihminen, ja takkatultakin katselen mieluummin videolta.
Liza, sinuakaan en ole oikein koskaan ymmärtänyt äidistäsi nyt puhumattakaan. Olet straight mate, ehta normal men -kategorian tavis, joka on todella äänekäs ja aina kännissä tai muuten vaan sekaisin. Ehkä niin monet meistä rakastavat sinua siksi, ettet itsekään oikein tiedä, kuka tai mikä olet. Kun laulat sen Pet Shop Boys -coverin Tonight is forever, siinä on kyllä jotain tosi hienoa. Olet sellainen yön kulkija, mutta minä olen sittenkin aamuihminen.
Cher, olet melkoinen äijä, ainakin 80-prosenttisesti trade-tyypin hottis heteromies, joka tykkää hengata meikäläisten kanssa laivaston ilmalomilla. Tosin sotilasasun alla sinulla on naisten alusvaatteet, joten olet noin 20-prosenttisesti fairy. Olet kovaääninen, isoasenteinen, ihana ja yksi parhaista kavereistamme.
Grace, olet 50-prosenttinen tavistyypin mies ja 50-prosenttinen trade-mies. Sinä kyllä makaat meikäläisten kanssa vankilasta päästyäsi mutta olet ihan yhtä helläkätinen kuin Vlad Seivästäjä fisting-klubilla. Arvostan sinua, koska pelkään sinua niin paljon, mutta en tunne sinuun vetoa.
Kikka, rakas Kikka, sinä olit 50-prosenttinen fairy ja 50-prosenttinen trade. Juuri tässä tasapainossa oli ja on sinun vetovoimasi. Meillä oli niin hauskaa yhdessä, koska olit toisaalta niin sinut seksuaalisen puolesi kanssa ja toisaalta aina vähän eksyksissä – ihan niin kuin minäkin. Sinä osasit viihdyttää, kiihdyttää ja koskettaa, ja minulla on sinua ikävä tässä seksittömässä henkisen ikiroudan maassa.
Lady Gaga, olit niin ihanan raikas tuulahdus elämääni silloin, kun meistä tuli bestiksiä. Olit kaikkea sitä, mitä olin niin pitkään kaivannut: täydellinen diskosauvaa heiluttava ja myskistä maskuliinisuutta huokuva trade-mies, jonka vyötärönauhan alle halusin syytää kaikki setelini. Me vain tanssimme läpi yön, eikä kanssasi ollut mahdollista pitää pokerinaamaa. Luulin, että me olimme syntyneet sellaisiksi, sydänystäviksi, joten mitä ihmettä meille tapahtui? Minä tietysti näen sen niin, että tiemme erosivat, koska sinä lähdit hakoteille. Nyt sinussa on enintään 10 prosenttia haluttavaa trade-miestä. Loput 90 prosenttia ovat fairya ja vieläpä sitä pahinta luokkaa, joka luulee, että iso peruukki tekee sinustakin ison. Jauhat vain loputtomasti itsestäsi ja tunget nenääsi joka paikkaan kuin koirat toistensa takalistoon. Sinusta minä olen tietysti Juudas, mutta en voi sille mitään, että en yksinkertaisesti halua enää aplodeereta sinulle enkä etenkään halua tehdä vartalollesi yhtään mitään.
Madonna, sinusta se kaikki alkoi. Olit ensimmäinen, olet viimeinen, olet kaikkeni. Olet 100-prosenttinen trade-mies, tuo merimiespuseroon kietoutunut maskuliinisuuden ylin ilmentymä, joka saa housuni pullistumaan. Tiedän, että olet ollut kanssani monta kertaa vain rahasta ja että et halua vaihtaa kanssani tarroja tai leikkiä prinsessaleikkejä. Meillä on kuitenkin aina niin hyvää seksiä ja ennen kaikkea hauskaa yhdessä. Olet rakastaja, joka on isällinen ja äidillinen, sisarellinen ja veljellinen. Aina, kun menen elämässä rähmälleni, käsket minun nousta ja miehistyä. Ja sitten taas lohdutat silloin, kun en osaa sitä odottaa. Olet niin piittaamaton, jään aina kaipaamaan sinulta enemmän kuin ehkä koskaan saan, mutta silti minulla on kanssasi turvallinen olo. Olet mikä olet, hyväksyn sinut ja samalla itseni enkä pidä muita jumalattaria.
Ai että Mariah/Cher/Grace/Kylie/Kikka/Liza/Babs/Gaga on paras ja Madonna on vain epätoivoinen vanha lehmä? Hyvä on. Proverbiaalinen pitsihansikas on heitetty. Nähdään narttu Mäntymäellä aamunkoitteessa!
Alkuperäinen kirjoitus (mukana soittolista)
http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/02/da-bitchy-koodi-miksi-homot-aina.html
Katso myös Hulivilipojan Melodifestivalen-postaus Kuuntelija-musiikkiblogissa:
http://rosvot.fi/kuuntelija/soittolista-fine-and-mellow-melodifestivalen-by-hulivilipoika
7 kommenttia
Massa
15.2.2014 12:09
Toistan taas itseäni, mutta blogisi on tämän sivuston ehdotonta parhaimmistoa. On mukava lukea hyvin kirjoitettua tekstiä. Ansaitsisit lukijoilta paljon enemmänkin kommentteja, mutta aina tietysti ei ole helppoa keksiä mielekästä palautetta pelkkien kehujen lisäksi.
Koska en ole maailman homoin homo, myös diivakulttuuri on jäänyt kaukaisemmaksi ja mystisemmäksi. Osa alan angloamerikkalaisesta koodikielestä on myös hieman epäselvää. Lupaan googlettaa tämän jälkeen esim. "trade-miehen". Mielenkiintoista kuitenkin :)
arosusi
16.2.2014 14:06
Hyvä kirjoitus, olet kyllä hyvin popkulttuuriin perehtynyt. Voi olla, että itse olen vaan ulkona "piireistä", mutta en itse ole oikein Suomessa tunnistanut tätä vastaavaa diivakulttuuria - se taitaa elää paljon vahvempana Atlantin toisella puolella, vai oletko eri mieltä? Täälläkin on kyllä pienimuotoista Paula Koivuniemen fanitusta yms, joka ehkä on saman ilmiön miniatyyriversio. :)
TeemuAleksi
18.2.2014 00:35
Komppaan Massaa. Joku tykkäys-nappi olisi ihan hyvä olla olemassa. Itsellä ei niin usein oo näihin mitään fiksua sanottavaa, kun ei oo lukenut samoja kirjoja tai tunne aihetta. Tykkään kuitenkin.
Hulivilipoika
18.2.2014 11:14
Hei iso kiitos teille! Olen tosi otettu näistä kehuistanne ja yritän kumartaa kauniisti pyllistämättä kenellekään. :D On tosi kiva kuulla, että tykkäätte lukea juttujanne. Olen itse saanut kirjoittamisesta paljon hyvää vastapainoa työlle ja arjelle, ja kiva, jos se on välittynyt.
On mahtavaa, jos kirjoituksista syntyy keskustelua, mutta en sinänsä ole ihmetellyt sitä, että kommentteja ei usein tule. Mun kirjoitukset ovat ehkä vähän sisäänpäin lämpiäviä ja pitkiä kuin nälkävuosi... Usein ihmisten on helpompi reagoida henkilökohtaisiin juttuisiin, siis siihen, että kirjoittaja kertoo elämästään. Mutta ajattelin alun perin, että kulttuurista kirjoittaminen on tärkeää myös siihen vastapainoksi. Ja nykyään on joka tapauksessa niin paljon sellaista sähkösanomatyyliä joka paikassa, että olen yrittänyt panostaa vähän pidempään analyysiin.
Noista homodiivoista sen verran, että mulla on paljon ystäviä, jotka suhtautuvat omiinsa intohimoisesti. Milloin palvotaan Einiä, milloin Paulaa, milloin Katria. Ja sitten tapellaan! Itsekin puolustin kerran intohimoisesti Madonnaa sairaalasängystä käsin, kun olin tutkimuksissa. :D Ehkä tämän palvonnan vieraus johtuu siitä, että iskelmä tai pop tai vaikka ooppera ei niinkään ole omaa musiikkimakua. Tosin tämä kirjoitus on poikinut pari tunnustusta myös rokkihomoilta. Kaikissa kai asuu pieni diivan tarve. :D
Tuo trade oli kyllä mullekin jäänyt vähän epäselväksi ennen Chaunceyn kirjaa. Alun perin se tarkoitti homoprostituoidun heteroasiakasta, tosin sekä homo että hetero ovat harhaanjohtavia tässä, koska 1900-luvun alussa ei ollut vielä tuota kahtiajakoa. Seksi "homojen" kanssa ei ollut trade-miehille ongelma, koska fairy-homot miellettiin naisiksi/naisprostituoiduiksi ja he usein myös omaksuivat naisen käyttäytymistapoja ja meikkasit itseään. Olennaista oli se, että trade oli aktiivinen seksissä. Sitten käsite laajentui tarkoittamaan myös heteroprostituoituja, jotka myivät palveluitaan homoille, mutta merkitys säilyi. Trade-kategoria tipahti ihan kokonaan pois sen jälkeen, kun 60-luvulla tuli vallalle käsitys siitä, että olet joko homo tai hetero. Hmm, pitäisikö sanoa valitettavasti? :D
Hulivilipoika
18.2.2014 11:18
Se piti vielä lisätä, että kirjoitan tuosta Chaunceyn teoksesta vielä oikein kunnon arvion blogiin tuonnempana.
Massa
18.2.2014 18:40
Jäin vielä miettimään ymmärsinkö peruslähtökohdan jutussasi oikein. Tekstistäsi voisin päätellä, että ajattelisit homojen valitsevan suosikkidiivansa tietoisesti ja harkitusti eikä alitajuintaisesti. Tämä eroaisi siis aika paljon ns. perinteisestä fanittamisesta, joka kaiketi yleensä perustuu eri tyyppiseen ihailuun. Diivaa ei siis niinkään ihailtaisi vaan sen avulla löydettäisiin oma viiteryhmä.
Tällöin siis perinteinen ns. "neitihomo" saattaisi hyvinkin fanittaa esim. Madonnaa, mutta valita diivakseen Gagan, joka paremmin vastaa hänen omaa alalokeroaan vaikkei musa niin sykähdyttäiskään. Näinkö se menis? Tällöin siis valittu diiva olisi eräänlainen kätketty viesti siitä viiteryhmästä johon tuntee kuuluvansa? Silloin diivan kautta tunnistaminen olisi vähän samanlaista kuin jonkun korun tai sormuksen tms. pitäminen jossain sovitussa paikassa.
Hulivilipoika
19.2.2014 15:22
Hmm, mielenkiintoinen kysymys! En ollut oikeastaan itse ajatellut, että diivan valinta on hirveän tietoista tai että fanittaminen olisi eri asia kuin diivakultti. Ajattelin sillä tavalla, että pelissä ovat samat alitajuiset voimat kuin parinvalinnassa, mutta toisaalta siitäkin voi tulla ennen pitkää aika tietoista. Itse ainakin tunnistan "aidon" diivan heti, kun sellaisen näen. :D Juuri eilen mietin, että ainakin mua ovat puhutelleet eniten diivat, jotka ovat auttaneet arvostamaan jotain puolta itsessä, joka on haastava tai erilainen suhteessa valtavirtaan. Olipa sitten kyse siitä, että on neitimäinen tai että joutuu puolustamaan itseään oman homouden vuoksi. Tavallaan se on kuin parisuhde, jossa toinen lääkitsee omia haavoja. Joka tapauksessa se on hyvin henkilökohtaista, ja tästä henkilökohtaisuudesta syntyvät myös kaikki ne loputtomat diivariidat. Samoin kuin tietyntyyppiset homot hylkivät toisiaan, samoin myös tiettyjen diivojen mahduttaminen samaan päähän voi olla täysi mahdottomuus. :D Omat teoriani tosin varmasti kompastuvat älyttömyyteensä ja ristiriitaisuuteensa aivan kuin drag queen liian korkeissa korkkareissa...