Harmony Sister kirjoittaa elämästään

Tässä seuraavassa kerron asian, josta luulin, että sitä ei koskaan tule tapahtumaan.

On todella merkillistä kuinka jonkun jo melkeinpä kuolleeksi luullun asian saa nähdä omin silmin virkoavan eloon. Olen nimittäin tekemisissä jälleen Tuulian kanssa. Tarkemmin ottaen seurustelemma ja olemme tehneet niin jo pidemmän aikaa.

Olemme puhuneet Tuulian kanssa eroomme johtaneista syistä. Olen kertonut, kuinka jouduin vuosikaudet valehtelemaan hänelle ja mikä pahinta: itselleni. On tullut ilmi seikkoja, joita Tuulia ei ole tiennyt. Pidin niitä kaikki ne vuodet sisälläni. Meidän yhdessä ollessani en voinut niitä kertoa ja eromme jälkeen ei ollut puheyhtyettä kolmeen vuoteen. Vasta nyt olen päässyt kertomaan mitä todella ajattelin joistain asioista silloin ja että monet silloin luullut asiat olivatkin valhetta. Minä TODELLA uskoin, että kun vaan tarpeeksi rukoilen, niin minusta tulee hetero tai ainakin jokin, joka ei tunne mitään seksuaalista vetoa mihinkään. Kyllähän se onnistui, mutta millä hinnalla? Ja mitä enemmän yritiin sitä tukahduttaa niin sitä varmemmin se söi minua ja suhdettamme. On kauheaa, että on todella asioita suhteestamme, joita en voinut sanoa ääneen kun olimme yhdessä. Esimerkiksi se, että minä rakastan ainoastaan ja vain häntä, ja haluan rakentaa loppuelämäni hänen kanssaan. On onnellista, että nyt voimme elää itsemme näköistä elämää. Ihmiset eivät ole minulle enää Jumalan äänitorvia ja Raamatun oikein tulkitsijoita vaan minä itse voin kommunikoida sisimmässäni Jumalan kanssa ja vakuuttua siitä, että ihmissuhteeni Tuulian kanssa on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin. Ihmisten silmissä en koskaan, ainakaan minun elämäni aikana, tule olemaan täysin tasavertainen parisuhteeni kanssa verrattuna valtaväestöön. Tärkeintä onkin, että minä itse tiedän oman arvoni ja että Jumala tiesi, mikä on minulle ja Tuulialle parasta.

Nyt näin todettuna tämä tuntuu äärimmäisen yksinkertaiselta asialta. Mutta silloin se ei sitä ollut. Se tuntui kaikkea muuta kuin helpolta ja yksinkertaiselta. Sydämessäni tiesin aina, että Tuulian kanssa minun on helpointa olla tässä maailmassa ja hänen kanssaan minulla on yhteys, jonkalaista minulle ei muiden kanssa ole. Ulkopuoliset paineet erottivat meidät, mutta silloin löytämämme sisäinen yhteytemme toi meidät takaisin yhteen. Sen avulla olemme voineet ratkaista menneisyyden ongelmat ja jättää sen ajan pikkuhiljaa taakseen.

Toivon, että tämä antaa toivoa niille, jotka painiskelevat identiteettinsä kanssa tai ovat vaikka parisuhteessaan vaikeassa tilanteessa. Kaikki järjestyy, aikanaan. Elämä menee aina eteenpäin, lopputuloksesta ja/tai omista epäluuloista huolimatta. Kun jaksaa vain uskoa ja luottaa, niin hiljalleen asiat ratkeavat. Ja mitä muuta meillä oikeastaan on kuin usko, toivo ja rakkaus? Uskon, että nämä asiat itävät ihmisen sisällä niin kauan kuin hän elää ja siitäkin huolimatta vaikka hän luulisi niiden jo aikaa sitten kadonneen. Nämä tunteet ovat kuin sisäänrakennettuja ihmiseen, elämän peruspilareita. Ihmeellistä, mutta hyvin totta!

Aurinkoisin terveisin :)

Harmony Sister