Oletteko huomanneet, miten suosittua on sanoa 'oikeesti'? Muistelen, että 'oikeesti' tuli suosituksi, kun tv:n Miljonääri-Jussi kysyi yhtenään hyväuskoisilta tyttöystäväehdokkailtaan: "Ai aikuisten oikeesti?" Eikä ihme, että epäili, kun ei ollut sen enempää miljonääri kuin Jussikaan. Finlandersin megahitissä sanotaan 14 kertaa 'oikeesti' ja kerran oikeasti, joka siis on ihan eri sana ja tarkoittaa eri asiaa.
Ihmiset eivät nykyään oikein tahdo noudattaa määräyksiä. Vaikka tupakkaa ei saisi polttaa missä vain, kerrostalossa ei saisi pitää yöllä meteliä ja liikennesääntöjä pitäisi noudattaa, moni silti ajattelee:
- Eikö oikeesti saa? Ei kai siitä oikeesti mitään haittaa ole?
Määräyksiä on ehkä vähän liikaa. Jokainen uusi, hyväätarkoittava heijastinpakko vähentää vanhojenkin määräysten noudattamista. Määräykset ovat 'minun' kohdallani omassa harkinnassani, mutta muitten pitäisi niitä noudattaa. Koulun äidinkielentunneilta on yllättävän monelle jäänyt mieleen se pilkkusääntö, että taitava kirjoittaja voi tyyliseikoista johtuen poiketa säännöistä. Tämä sääntö käytännössä vapauttaa lopuista säännöistä. Epäilen, että sama vapauttava sääntö on käytössä myös vähän joka yhteydessä.
On hyvä, että sääntöjä kyseenalaistetaan. Kaikille säännöille pitäisi aina löytyä perustelu. Ja jos perustelu ontuu, niin sääntöjä pitäisi voida myös muuttaa. Suomessa "homoseksuaaliset teot" olivat rangaistavia aina vuoteen 1971 asti. En tiedä, mitkä olivat historialliset syyt, että tällainen laki on joskus laadittu. Voi olla, ettei mitään keskustelua edes ollut. Asia on voinut olla niin itsestään selvä, että perusteluksi riittää "kaikkihan sen tietävät."
Jos kerran on olemassa perusteltuja sääntöjä ja huonosti perusteltuja sääntöjä, mitä sääntöjä sitten pitää 'oikeesti' noudattaa. Empatiaan kykenevän ihmisen luulisi kysyvän itseltään, onko vain hakemassa itselle etua toisten kustannuksella, koska sellainen on halpamaista.
Kun on tietoisesti päättänyt rikkoa sääntöä, perustelut pitäisi voida käydä läpi loppuun asti. Punaista päin käveleminen on ainakin Helsingissä tavallista. Jos autoja ei tule tavanomaisesta suunnasta, niin alle sekunnissa ja mahdollisesti samalla kännykkään puhuen voi tulla myöntävä päätös, että tästä vaan nyt heti yli. Kuitenkin auto voi tulla myös epätavallisesta suunnasta, vaikkapa kääntyvä auto takaa.
Itse kävelen joskus punaisia päin. Kuitenkin jos olen väsynyt tai vähän omissa ajatuksissani, noudatan aina valoja. Kun tiedostan, etten ole erityisen tarkkaavainen, en oleta pystyväni tekemään loppuun asti harkittuja päätöksiä. Ja kiltisti tottelen.
2 kommenttia
kesäpoika
20.9.2008 20:15
Mä ajattelen vähän kaikessa, että tekoihin ei saa tuijottaa liikaa. Punaisia päin kävely on kielletty, jottei kukaan jäisi auton alle tai autot törmäilisi toisiinsa. Jos yhtään autoa ei näy, valoja ei tarvita. Musta on ihan fiksua osata soveltaa, miettiä juuri sitä, että Miksi se sääntö on ja elää sen Miksin mukaan, ettei säännöstä tule itsetarkoitus. Se kun johtaa niin helposti tuomitsevuuteen.
Juksteri
21.9.2008 23:48
Helsingissähän kokeillaan Mannerheimintiellä vihreän valon poistamista muutamalta suojatieltä, jotka ylittävät raitiovaunokiskot. Mutta kun spora lähestyy, pistetään jalankulkijoille kaksi punaista valoa päälle. Ja Pohjois-Esplanadilta Mikonkadun kohdalta poistettiin kokonaan valot.
Joskus jalankulkija pääsee yli vain, kun on painanut nappia. Jos liikenne on vähäistä, tuntuu turhalta painaa nappia ja mahdollisesti pysäyttää autoliikenne, vaikka on jo päässyt yli. Mutta tällaista punaista päin kävelemistä ei voi verrata vaikkapa Helsingin Mannerheimintien ja Kaivokadun ja Simonkadun risteykseen, jossa ylitettävät matkat ovat pitkiä ja valo-ohjaus monimutkainen ( http://www.hs.fi/autot/artikkeli/HL20080315SI1AL01uiy ). Ei voi olla niin kiire, ettei jaksa odottaa valojen vaihtumista.
Aikamoisen riskin otti myös se rekan alle jäänyt nainen, joka päätti lähteä ylittämään risteystä Mäkelänkadulla täysperävaunuyhdistelmän välistä vetoaisan yli tai ali, oli naisella sitten vihreä tai punainen. Kiire sopii huonosti liikenteeseen.