Leikistä tuli totta

Minulla oli pienenä kaksi leikkipyssyä. Toinen oli pieni ja musta, toinen kiiltävä villinlännen pyssy. Niistä lähti laukaistessa äänekäs pamahdus, jos niihin oli lisännyt paperista nallinauhaa. Nallista lähti tuoksu, vähän niin kuin raapaistusta tulitikusta. En muista tähdänneeni niillä mitään. Ne vain olivat esineitä kuten muutkin lelut. Villinlännen pyssyssä oli hienoa se, että se roikkui asekotelossa. Se oli siis vain asuste.

Vähän vanhempana hankittiin tv-peli, jossa yhtenä pelinä oli ammunta. Mustalla muoviaseella piti osua liikkuvaan, valkoiseen, neliön muotoiseen kohteeseen television ruudulla. Peli laski osumat. Pelissä kiinnosti vain se, miten ihmeessä se oli toteutettu. Aseesta ei voinut lähteä mitään vaan päinvastoin, television valon piti kulkea aseen piippuun, jonka perällä täytyi olla jonkinlainen valokenno. Kiinnostus tv-peliin lopahti nopeasti.

Armeijassa jokaisella oli oma henkilökohtainen aseensa. Se oli yleensä käytävällä asetelineeseen lukittuna ja patruunapesät tyhjennettyinä. Vain pari kertaa oli ampumaharjoitus, jossa sitä käytettiin maalitauluun ampumiseen. Jos sai hyvän tuloksen, sai kuntoisuuslomaa, mikä motivoi ylipäätään yrittämään. Ampumaharjoitukset oli järjestetty huolellisesti. Ryhmä jaettiin kahtia. Kun toinen ryhmä ampui, toinen oli hoitamassa maalitauluja betonisuojan sisällä. Oli outoa olla tavallaan tulen alla mutta kuitenkin suojassa.

Aikuisiällä on tullut vielä muutama kerta tartuttua aseisiin. Helsingin Megazone sijaitsi aiemmin Itäkeskuksessa, ja sinne minut vei naispuolinen ystäväni harrastamaan muutaman intensiivisen hetken laserammuntaa joukkuepelinä. Toinen viihteellinen räiskintä oli värikuula-ammunta. Se taisi liittyä kaverin polttareihin.

Sen koommin ei ole tarvinnut aseisiin koskea. Ja hyvä niin.

Netissä on kuvia ja videoleikkeitä, joissa nuoret miehet esittelevät aseitaan ja niillä ampumista. Miehet ovat iän puolesta aikuisia. Mutta kun katsoo videoita, niissä ei näy aikuinen mies vaan pieni poika, joka lakki väärinpäin leikkii pyssyllä, sanoo jotakin kömpelöä englanniksi ja hymyilee suorituksensa päätteeksi. Lapsuus ja aikuisuus, leikki ja todellisuus ovat menneet sekaisin.