Vuosi lähenee loppuaan. Ajattelin katsoa ja poistaa vanhat tallennukset digiboksista nyt kun Tapaninpäivänä kerran on aikaa.
Neljän tunnin Oscar-gaala vie kahdeksan gigaa levytilaa, joten siitä on hyvä aloittaa. Etenkin kun juontajana oli viime vuoden seksikkäin mies Hugh Jackman. Muutama mielenkiintoinenkin leffa oli ehdolla. Ne ovat melkein kaikki jääneet katsomatta aivan kuten aiempinakin vuosina. Ei vain ehdi. Oscareita kahminut Slumdog Millionaire varmaankin tulee vielä tv:stä. Sen voisi ainakin katsoa jos ei muuten niin A.R. Rahmanin musiikin takia.
Milkin jaksoin käydä katsomassa teatterissa. Siitä oli Ranneliikkeen foorumilla kummallinen keskustelu, mutta samanlaisiahan ovat useimmat muutkin Ranneliikkeen keskustelut. Milk sai kaksi Oscaria, toinen Sean Pennille parhaasta miespääosasta ja toinen Dustin Lance Blackille parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Sekä Dustin Lance Black että Sean Penn pitivät kiitospuheissaan esillä sitä, että homot ja lesbot ovat edelleen toisen luokan kansalaisia, etenkin kun Kaliforniassa oli juuri ennen Oscar-gaalaa kansanäänestyksellä poissuljettu samansukupuolisten avioliitto. Kunnioitettavasti Sean Penn kuvaili tunteitaan:
"Finally, for those who saw the signs of hatred. [...] I think that it is a good time for those who voted for the ban against gay marriage to sit and reflect and anticipate their great shame and the shame in their grand children's eyes if they continue that way of support. We've got to have equal rights for everyone."
Tv:stä tulee parhaillaan The Last King of Scotland. En ole aiheesta ihan varma. Ugandan syrjäytetty diktaattori Idi Amin on aiheena ehkä vieläkin epäkiinnostavampi kuin Adolf Hitler. Sen sijaan Aminin henkilääkäriä näyttelevä hymypoika ja skotti James McAvoy on kerrassaan mainiota ruuduntäytettä.
