Yhdysvaltojen NBA-koripalloliigassa pelaava Jason Collins, 34, on tullut kaapista Sports Illustrated -lehdelle. Collinsin kirjoittama teksti on lehden virallisesti 6.5.2013 julkaistavassa numerossa.
”En ajatellut olevani ensimmäinen avoimesti homo amerikkalaisen pääsarjatason joukkueen pelaaja. Mutta koska olen, niin avaan keskustelun aiheesta mielelläni”, kirjoittaa Collins. ”En haluaisi olla luokassa se lapsi, joka viittaa ja sanoo ’olen erilainen kuin muut’, mutta koska kukaan ei ole vielä sitä tehnyt, niin minä sitten teen sen”.
Tekstissään Collins kertoo nuorempana seurusteellensa naisten kanssa ja jopa olleensa kihloissa. ”Luulin että se on ainoa oikea tapa. Mennä naimisiin [naisen kanssa], hankkia ja kasvattaa lapsia. Uskottelin itselleni, että taivas on punainen, vaikka tiesin sen olevan sininen”, Jason Collins jatkaa.
Läheisilleen Collins on tullut kaapista vaiheittain viime vuosien aikana. Ylemmän oikeusasteen tuomarina työskentelevälle tädilleen asia ei tullut yllätyksenä – ”Olen tiennyt sen jo vuosia” oli tädin vastaus – mutta kaksoisveli Jarronille aamiaispöydässä kerrottu uutinen oli tullut täytenä yllätyksenä. Täysin pimennossa Jason Collins ei ole joutunut elämään, sillä hän kiittelee New Yorkissa puolisonsa kanssa asuvaa Mark-setää, jonka kanssa hän pystyi puhumaan aiheesta ja joka antoi hänelle tasapainoisen roolimallin.
Collinsin julkiselle ilmoitukselle lisävauhtia antoi Bostonin maratonin aikaan sattuneet pommi-iskut. ”Se vahvisti uskoani siihen, että täydellistä ajankohtaa ei kannata odottaa. Asiat voivat muuttua koska tahansa, joten miksi ei voisi elää totuudenmukaisesti?” Collinsin esimerkki osoittaa, että voit olla tummaihoinen ammattiurheilija, jonka ei tarvitse elää valhetta.
Jason Collins on 2.12.1978 syntynyt amerikkalainen ammattilaiskoripalloilija. Collinsin joukkue on pääsarjatasolla (NBA) Washington Wizards ja hän on ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2001. Pääsarjatason ammattilaisena hänellä on kokemusta neljältätoista kaudelta ja kuudesta eri joukkueesta.
Päivitys 30.4.2013: Collinsin uutinen otettu vastaan loistavasti - presidenttikin soitti Collinsille
Jason Collinsin kaapistatulo on kirvoittanut kommentteja niin tavallisilta urheilun ystäviltä kuin tunnetuiltakin nimillä. Twitter-viestejä on julkaistu ahkeraan.
Koripalloliiga NBA ilmoitti virallisessa twiitissään olevansa ylpeä Collinsista. Samaa ylpeyttä toistelivat myös mm. miehen seura Washington Wizards, koripalloikoni Kobe Bryant, tennislegenda Martina Navratilova, ex-presidentti Bill Clinton ja tämän tytär Chelsea, Yhdysvaltojen first lady Michelle Obama sekä lukuisat huippu-urheilijat ja jopa Hollywood-tähdet.
Tukensa ilmaisi myös Valkoisen Talon nykyinen isäntä. Presidentti Barack Obama nimittäin soitti Collinsille puhelun, jossa kertoi Jasonin rohkeuden tehneen häneen vaikutuksen. Collins itse oli presidentin puhelun jälkeen täysin pöllämystynyt. "Yritän aloittaa avoimen, rehellisen elämän ja seuraavana hetkenä presidentti soittaa ja onnittelee asiasta", totesi Collins tv-ohjelmassa.
Suomessa ammattilaisjääkiekkoilijoita edustavan pelaajayhdistyksen puheenjohtaja, pitkän uran tehnyt nykyinen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) pitää Collinsin tekoa rohkeana. Helsingin Sanomien jutussa Wallinheimo haluaa rohkaista urheilijoita tulemaan kaapista ja pitämään homourheilijoiden asemaa julkisessa keskustelussa. Suurimmaksi syyksi nykytilaan Wallinheimo näkee joukkuelajeissa joukkueen sisäisen kemian. "Joukkuekemia on henkimaailman juttuja. Toisia joukkueita tällainen asia yhdistää, toisissa joukkueissa kemiat heilahtelevat."
Wallinheimon kommenttia voi pitää harvinaisena, sillä suomalaisissa joukkuelajeissa aihepiiristä on vaiettu täysin. Ensimmäinen askel kohti nykyaikaa voisi olla juuri aiheen nostaminen keskusteluun, eikä odottaa yksittäisen urheilijan ilmoitusta. Hyvä keino olisi asian nostaminen esiin esim. haastatteluissa, mikä vaatii aktiivisuutta joko toimittajalta tai haastateltavalta.
Toimittajan kommentti
29. huhtikuuta 2013 on päivämäärä, joka tullaan muistamaan urheilun historiankirjoituksessa. Uutisen sisältö oli kaikkien tiedossa, mutta henkilön nimi ja uutisen ajankohta ei. Pohjois-Amerikan merkittävissä joukkuelajien pääsarjoissa (koripallon NBA, amerikkalaisen jalkapallon NFL, jääkiekon NHL, jalkapallon MLS sekä baseballin pääsarjataso) on viimeisimmän kahden vuoden aikana tehty valtavia ennakkovalmisteluita tätä päivää varten. On rakennettu mekanismi, jota tehtäessä on kuultu pelaajayhdistyksiä, seuroja, pelaaja-agentteja, liigajohtoa, mediaa ja ihmisoikeusryhmiä. Tätä voisi pitää myös hyvänä henkilöstöpolitiikkana ja osoituksena ammattitaitoisesta johtamisesta, joka huomaa 1970-luvun jo päättyneen.
Aivan täysin pyyteetöntä tuo valmistelutyö ei ole ollut. Kaikkialla läsnä olevat kameralla varustetut kännykät ja internet ovat luoneet tilanteen, jossa kulissin pienikin särö leviää hetkessä ympäri maailman. Tästä on huonoja esimerkkejä historiasta; ne esimerkit ovat yleensä päättyneet itsetuhoisuuden huipentumaan. Sen hallitsemattoman tilanteen vastakohta on harkittu mekanismi, jonka mukaan toimitaan.
”Pikku-Amerikaksikin” sanotussa Suomessa keskustelua aiheesta ei ole edes aloitettu. Liitot, seurat ja urheilijat ovat hiljaa. En tiedä onko kyse pelottavasta aiheesta, vanhoista hallitsemattomista esimerkeistä, loisteliaasta ammattitaidottomuudesta vai aidosta oikeasta itsensä huijaamisesta.
Erään merkittävän lajiliiton osalta aihepiiri oli niputettu osaksi n. 50-sivuisen asiakirjan otsikkoa. Kyseisessä asiakirjassa mainoksia ja aikatauluja oli n. 40 sivua, eikä aiheesta kirjoitettu mitään konkreettista ollenkaan. Toivottavasti sitä ei kirjoitettu mentaliteetilla ”no onko nyt sitten hyvä mieli?”, sillä siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, että suomalainen urheilu lakkaa ummistamasta silmiään tosiasioilta ja lopettaa itsensä huijaamisen sekä urheilukansan ja urheilijoiden aliarvioimisen, ja on kantaan sen vastuun, mikä sille sen yhteiskunnallisen (ja usein työnantajan) aseman mukaan kuuluu. Jos asiantuntemusta ei ole, niin sitä voi (ja pitää) hankkia muualta. Jos firma ei osaa tehdä kirjanpitoaan itse, se ulkoistaa sen.
Huonollakin matematiikkapäällä on selvää, että suomalaisessa urheilussa SM-tasolla urheilee myös miesten puolella ainakin kymmeniä ammattilaisia, joiden julkisuuskuva on joko peitelty tai vääristelty. Millaisen viestin se lähettää ammattilaisurasta haaveilevalle, epävarmalle junioriurheilijalle? Jos se on ”ole hiljaa, rakenna kulissit, ota rahat ja juokse”, niin silloin pitää kaksi kertaa miettiä, että onko sellaisen toiminnan tukemisessa järjenhiventäkään.
Ennustin tätä uutista Yhdysvaltojen pääsarjatasolta jo pari vuotta sitten, kun aiheeseen liittyviä toimintatapoja ja kampanjoita alettiin tehdä vimmattua vauhtia. Tuolloin oli päivänselvää, että niitä työkaluja tarvitaan tositoimissa 2-3 vuoden sisällä, kuten nyt tapahtui.
Samaan aikaan ennustin myös, että Suomessa jatketaan silmien ummistamista ja perinteikästä omien käsien päällä istumista, kunnes asia tulee esiin hallitsemattomasti. Jos tämäkin ennustus toteutuu, niin toivottavasti jälki ei tule olemaan kovin rumaa. Suomalaissa urheilussa kello käy – sinne 1970-luvulle ei muu maailma pysähdy, vaikka oma henkinen koti niissä kultaisissa vuosissa olisikin.